Browsing by Author "Aspelund-Kaikkonen, Anne"

Tämä tutkielma käsittelee sitä, miten kuluttajapalveluita tarjoavan elinkeinonharjoittajan korvausvastuun edellytykset määräytyvät, kun kuluttajalle on aiheutunut vahinko hänen käyttäessään elinkeinonharjoittajan tarjoamaa palvelua. Myös kuluttajan oma toiminta eli mahdollinen myötävaikuttaminen vahinkoon voi vaikuttaa elinkeinonharjoittajan vahingonkorvausvastuuseen. Tutkielma keskittyy käsittelemään erityisen riskialttiita palveluita, eli palveluita joihin liittyy ns. tavallisia palveluita enemmän riskejä. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi sukellus-, laskuvarjohyppy-, koskenlasku- tai vaikkapa benjihyppypalvelut. Tutkielmassa on myös de lege ferenda -osuus, jossa pohditaan sitä, mihin suuntaan kuluttajapalveluiden sääntelyä pitäisi tulevaisuudessa viedä. Kuluttajansuojalain 8 luvussa on säännelty esineeseen liittyviä palveluita. Muita palveluita, kuten riskialttiita henkilöön kohdistuvia palveluita, ei ole erikseen säännelty. Tämän vuoksi muita kuin kuluttajasuojalain 8 luvun mukaisia palveluita ja niissä tapahtuneita onnettomuuksia arvioidaan yleisen sopimus- ja vahingonkorvausoikeuden pohjalta. Kuluttajapalveluissa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä on sopimus, joten vahingonkorvausvastuuta arvioidaan sopimuksen perusteella. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa elinkeinonharjoittajalle on muodostunut ns. korostunut huolellisuusvelvollisuus kuluttajien turvallisuudesta, jonka myös vaikuttaa vastuukysymysten arviointiin. Näin ollen vastuun arviointi tapahtuu sopimuksen sekä korostuneen huolellisuusvelvollisuuden perusteella. Vastuu pohjautuu tuottamukseen, jota arvioidaan normaalia tuottamusta ankarammin sekä käännettyyn todistustaakkaan. Riskialttiissa kuluttajapalveluissa elinkeinonharjoittajan vastuuseen vaikuttaa kuluttajan itsensä tietoinen riskinotto. Elinkeinonharjoittajalla on myös riskialttiissa palveluissa korostunut velvollisuus huolehtia kuluttajien turvallisuudesta. Riskialttiissa palveluissa elinkeinonharjoittajan korostuneeseen huolellisuusvelvollisuuteen kuuluu tärkeänä osana riittävien tietojen antaminen palvelusta, jotta kuluttaja ymmärtää palveluun liittyvät riskit. Kuitenkin on katsottu, että kuluttaja tiedostaa riskialttiiseen palveluun liittyvät riskit ostaessaan kyseisenlaisen palvelun. Koska riskialttiita kuluttajapalveluita käytetään nykyään yhä enemmän, myös niistä tulisi olla selkeää laintasoista sääntelyä. Tällä hetkellä vallitsevan oikeustilan selvittäminen ei ole helppoa, sillä asiaa selvittävän tulee perehtyä muun muassa useaan lakiin, oikeuskäytäntöön sekä oikeusperiaatteisiin. Suomessa on pyritty keskittämään kuluttajansuojaan liittyvät normit yhteen lakiin, kuluttajansuojalakiin. Tämän vuoksi kuluttajansuojalakiin tulisi saada sääntelyä, joka koskisi yleisesti kuluttajapalveluita mahdollisimman kattavasti.