Browsing by Author "Asplund, Henna-Riikka"

Lisenssisopimuksella luovutetaan tyypillisesti käyttöoikeus lisenssin kohteena olevaan immateriaalioikeuteen, johon lisenssinantajalla on yksinoikeus. Suomessa ei ole lisenssisopimuksia koskevaa erityislakia ja kauppalain soveltuvuus niihin on verrattain epäselvää etenkin ohjelmistojen osalta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ja millä perustein vastuu määräytyy lisenssisopimuksen osapuolten kesken tilanteessa, jossa lisenssin kohteena oleva immateriaalioikeus ei ole lainkaan olemassa tai sen olemassaolo on epävarmaa kolmannen esittämän oikeudenloukkausväitteen vuoksi, sekä minkälaisia vastuukysymyksiä oikeudenloukkauksen selvittämiseen liittyy. Sopimusperusteisen vastuun ohella käsitellään sitä, kumpi sopimusosapuolista on vastuussa oikeudenhaltijalle tämän yksinoikeuden loukkauksesta ja mitä mahdollisuuksia lisenssinsopimuksen osapuolilla on reagoida väitteeseen. Tutkielman aluksi selvitetään, mitä lisenssisopimukset ovat, sekä käsitellään lisenssinantajan ja lisenssinsaajan tärkeimpiä sopimusvelvoitteita. Lisäksi luodaan katsaus normeihin, joita lisenssisopimuksiin sovelletaan ja pohditaan erityisesti kauppalain soveltamisen ongelmallisuutta verrattuna muihin sopimustyyppeihin. Luvussa kolme käsitellään tilannetta, jossa lisenssin kohteena olevan oikeuden olemassaolo on epävarmaa tai sitä ei ole lainkaan olemassa. Pääpaino tarkastelussa on kolmannen esittämässä oikeudenloukkausväitteessä. Tässä yhteydessä käydään läpi vastuun määräytymisen perusteita sopimuskumppaneiden välillä silloin, kun vastuusta ei ole nimenomaisesti sovittu. Huomiota kiinnitetään myös IT 2010 - sekä NLM 10 yleisten sopimusehtojen perusteella määräytyvään vastuuseen. Luvun lopussa käsitellään vielä oikeudenloukkauksen selvittämistä koskevia kysymyksiä sekä esitellään lyhyesti seuraamuksia, joita immateriaalioikeuden loukkauksen perusteella voi osapuolille tulla suhteessa oikeudenhaltijaan. Tutkielman neljäs luku käsittelee lisenssinantajan vastuuta lisenssinsaajalle. Jos lisensoitua oikeutta ei ole olemassa tai se loukkaa kolmannen yksinoikeutta, merkitsee se yleensä lisenssinantajan sopimusrikkomusta, josta aiheutuu omat vastuukysymyksensä ja seuraamuksensa osapuolten välille. Luvussa käsitellään sopimusperusteista vastuuta, johon ei liity vastuuta rajoittavia tai siirtäviä sopimusehtoja. Samassa yhteydessä pohditaan myös lisenssinantajan mahdollisuuksia virheen korjaamiseen ja kompensoimiseen kauppalain analogiaa hyväksi käyttäen. Virheellisen suorituksen toimittajalla on sopimusoikeuden yleisten oppien mukaan mahdollisuus valita haluamansa keinot virheen korjaamiseen. Tarkastelu keskittyy näihin keinoihin sekä mahdollisuuksiin tosiasiassa hyödyntää niitä silloin, kun kohteen virhe perustuu kolmannen immateriaalioikeuden loukkaukseen. Tutkielman viidennessä luvussa pohditaan oikeudenloukkausriskiin varautumista ennakoivan sopimustekniikan sekä vakuutusten avulla. Sopimusosapuolet voivat vaikuttaa merkittävästi vastuisiinsa esimerkiksi vastuunrajoitus- ja indemnity -ehdoilla. Myös nimenomaisella takuulla kohteen kolmansien oikeuksien loukkaamattomuudesta voi olla painoarvoa vastuukysymysten määrittelyssä. Vakuuttamiseen liittyy erityisiä kysymyksiä oikeudenloukkausriskin luonteen vuoksi, mutta myös näiden riskien vakuuttaminen niitä varten suunnitelluilla vakuutuksilla on mahdollista. Lopuksi pohditaan lisäksi, mitä kysymyksiä ja mahdollisia ongelmia vakuutusyhtiön tuleminen mukaan vastuun selvittämiseen sopimusosapuolten rinnalle saattaa aiheuttaa.