Browsing by Author "Asumus, Annika"

Tutkielman aiheena on pankkien tarjoamissa asiantuntijapalveluissa syntyvät eturistiriidat ja niiden hallinta. Aiheesta tekevät mielenkiintoisen ja ajankohtaisen viimeaikaiset pankkikriisit sekä eturistiriitoihin ja niiden hallintaan juuri pankkien kohdalla liittyvät erityispiirteet. Tutkielman tarkoituksena on vastata seuraaviin kysymyksiin: miten ja miksi pankkien tarjoamissa asiantuntijapalveluissa syntyy eturistiriitoja sekä miten ja miksi eturistiriitoja yritetään hallita etu- ja jälkikäteisesti. Metodina käytetään pääasiassa lainoppia, mutta myös oikeustaloustieteellistä argumentaatiota hyödynnetään. Eturistiriidoilla tarkoitetaan tilanteita, joissa palvelun tarjoajan ja asiakkaan tai kahden asiakkaan välille syntyy intressiristiriita. Pankkien tarjoamista palveluista käsitellään asiantuntijapalveluiksi luokiteltavissa olevia sijoituspalveluita, Corporate Finance -palveluita, notariaattipalveluita ja luotonantopalveluita. Tutkielmassa on käytetty hyödyksi laajaa sääntelyä etenkin sijoituspalveluiden kohdalla sekä erilaisia periaatteita, kuten lojaliteettiperiaatetta, hyvää pankkitapaa ja analogisen soveltamisen mahdollisuutta, muiden palveluiden kohdalla. Myös oikeustapauksia, oikeuskirjallisuutta ja ulkomaista lähdeaineistoa on hyödynnetty paljon. Tutkielmassa on pankkien tarjoamien asiantuntijapalveluiden esittelyn jälkeen lähdetty vastaamaan kysymykseen, miten ja miksi pankkien tarjoamissa asiantuntijapalveluissa syntyy eturistiriitoja. Asiantuntijapalveluissa todetaan voivan syntyä eturistiriitoja niin edustus- kuin neuvontapalveluissakin. Näihin molempiin liittyy asiantuntijapalvelua tarjoavalla oleva erityinen velvollisuus huolehtia asiakkaansa eduista. Erityinen velvollisuus tarkoittaa tässä voimakkaampaa velvollisuutta asiakkaan etujen edistämiseen kuin mitä seuraisi kaikkia sopimussuhteita koskevasta tietynasteisesta lojaliteettivelvollisuudesta. Asiantuntijapalveluihinhan liittyy erityinen luottamussuhde asiakkaan ja palvelua tarjoavan välillä, koska asiakas ostaa abstraktin palvelun, jonka sisällön oikeellisuutta hän ei itse pysty arvioimaan. Palvelun tarjoajan ja asiakkaan välillä on näin ollen myös tiedollinen epätasapaino. Näiden asiantuntijapalveluihin yleisesti vaikuttavien seikkojen lisäksi vaikuttavat eturistiriitojen syntymiseen pankkien kohdalla myös pankkien erityispiirteet. Näihin erityispiirteisiin kuuluvat pankkien toiminnan laaja-alaisuus ja suuri asiakaskunta. Tutkielmassa vastataan tämän jälkeen kysymykseen, miten ja miksi eturistiriitoja yritetään hallita etu- ja jälkikäteisesti. Eturistiriitojen hallinnan todetaan olevan tärkeää, koska eturistiriidat aiheuttavat haittoja sekä yksittäisille asiakkaille että koko talouden toiminnalle. Eturistiriitojen hallinta lisää myös sekä yksittäisen asiakkaan että koko asiakaskunnan luottamusta pankkien toimintaan. Eturistiriitoja pyritään hallitsemaan etukäteisesti pääasiassa estämällä tiedon kulkua pankin eri osastojen välillä. Tämä toteutetaan toimintoja erottamalla, jota edellyttää erilaisissa määrin pankkien hallinnon järjestämistä koskeva yleinen sääntely, salassapito- ja tietosuojasäännökset, sijoituspalveluja koskeva sääntely sekä sisäpiirisääntely. Toimintojen erottaminen ehkäisee eturistiriitojen syntymistä, koska eturistiriidan synnyttävä seikka ei pysty vaikuttamaan asiakasta palvelevan henkilön toimintaan, jos tämä ei siitä tiedä. Tutkielmassa on päädytty siihen, että eturistiriitojen syntymisen estäminen kokonaan on pankkien toiminnassa mahdotonta. Koska eturistiriitoja siis syntyy, pyritään niitä hallitsemaan jälkikäteisesti edellyttämällä eturistiriitatilanteessa palvelun tarjoamisesta kieltäytymistä tai eturistiriidasta informoimista. Sijoituspalvelujen kohdalla ratkaisuna on eturistiriidasta informoiminen, jolloin palvelun tarjoajan ja asiakkaan välinen tiedollinen epätasapaino tasaantuu ja asiakas saa itse päättää, haluaako hän ostaa palvelun eturistiriitatilanteesta huolimatta. Samaan ratkaisuun on tutkielmassa päädytty lähtökohtaisesti myös Corporate Finance -palveluiden, notariaattipalveluiden ja luotonantopalveluiden kohdalla. Toinen ratkaisuvaihtoehto olisi ollut palvelun tarjoamisen kieltäminen, joka on usein käytetty ratkaisu perinteisempien usein edustamista koskevien asiantuntijapalveluiden kohdalla. Pankkien kaltaisten suurten toimijoiden kohdalla se ei kuitenkaan ole järkevä ratkaisu, koska se estäisi toiminnan harjoittamista ja laajaan toimintaan liittyvän lisäarvon syntymistä tarpeettomasti. Joissakin tilanteissa saatetaan pankkienkin toiminnassa kuitenkin edellyttää palvelun tarjoamisesta kieltäytymistä. Esimerkkeinä voidaan mainita tilanteet, joissa asiakas ei ymmärrä eturistiriidasta saamansa tiedon merkitystä tai salassapitosäännökset estävät eturistiriitaa koskevan tiedon antamisen.