Browsing by Author "Auero, Kristel"

Suomalaisen sosiaali- ja terveyspolitiikan pitkään jatkuneesta terveyserojen kaventamisen tavoitteesta huolimatta väestöryhmittäiset erot terveydessä ja kuolleisuudessa ovat Suomessa pysyneet huomattavina. Terveys- ja kuolleisuuserot heijastuvat elinajanodotteen sosioekonomisiin eroihin, jotka ovat viime vuosikymmenien aikana kasvaneet elinajanodotteen kehityksen ollessa matalassa sosioekonomisessa asemassa olevilla muita väestöryhmiä hitaampaa. Tärkeänä tekijänä terveys- ja kuolleisuuserojen muodostumisessa on terveyskäyttäytyminen, jonka merkittävimpiin muotoihin lukeutuu alkoholinkäyttö. Sekä alkoholiperäisen kuolleisuuden että alkoholikuolleisuuden sosioekonomisten erojen tiedetään olevan Suomessa korkealla tasolla kansainvälisestikin vertailtuna. Alkoholin kokonaiskulutuksen ja alkoholikuolleisuuden taso on Suomessa mukaillut alkoholipoliittisten linjausten suuntaa. Vuonna 2018 astui voimaan alkoholilain kokonaisuudistus, joka lisäsi alkoholin saatavuutta, ja samaan aikaan vuosikymmenen ajan jatkunut laskeva trendi alkoholikuolleisuudessa päättyi ja kääntyi nousuun. Vuoden 2023 hallitusohjelmaan on kirjattu alkoholilain kokonaisuudistuksen jatkaminen, jonka myötä alkoholin saatavuutta lisätään edelleen. Aikakaudella, jolla alkoholin saatavuutta vapautetaan, ajantasainen ja tiheään tuotettu tutkimustieto alkoholihaittojen väestöryhmittäisestä kehityksestä on erityisen tärkeässä roolissa terveys- ja kuolleisuuserojen kasvun ehkäisemisessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten suomalaisten elinajanodotteet eroavat toisistaan koulutusryhmittäin 30 vuoden iässä ja miten alkoholiperäiset kuolemat vaikuttavat näihin eroihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, minkä suuntaista kehitys koulutusryhmittäisissä elinajanodote-eroissa ja alkoholiperäisten kuolemien vaikutuksessa on ollut ajanjaksojen 2011–2015 ja 2016–2020 välillä. Tutkimuksen aineistona käytetään Tilastokeskuksen rekisteridataa, joka sisältää tiedot tarkasteltavilla ajanjaksoilla eläneiden ja kuolleiden henkilöiden lukumäärästä, eletyistä henkilövuosista sekä alkoholiperäisten kuolemien määrästä ikä- ja koulutusryhmittäin. Menetelminä käytetään elinajantaulua sekä elinajanodotteen kuolinsyydekomponointia. Tutkimuksen tulosten mukaan elinajanodotteissa oli useiden vuosien eroja koulutusryhmien välillä. Koulutusryhmittäiset erot elinajanodotteessa kasvoivat tarkasteltavien ajanjaksojen välillä ja naisilla erojen kasvu oli miehiä suurempaa. Muutokset alkoholikuolleisuudessa eivät selittäneet elinajanodote-erojen kasvua. Alkoholiperäisten kuolemien vaikutus koulutusryhmittäisiin elinajanodote-eroihin oli kuitenkin merkittävää kummallakin ajanjaksolla etenkin miehillä kaikkien koulutusryhmien välillä sekä naisilla keskiasteen ja perusasteen koulutuksen suorittaneiden välillä. Jatkotutkimuksessa olisi tärkeää tarkastella kattavasti, mistä etenkin naisten kasvaneet koulutusryhmittäiset elinajanodote-erot johtuvat. Väestöryhmittäisten terveys- ja kuolleisuuserojen kaventamiseksi alkoholipoliittisia toimenpiteitä suunniteltaessa on erityisen tärkeää huomioida poliittisten linjausten vaikutukset haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin ja pyrkiä ajantasaisen tutkimustiedon tukemana ennaltaehkäisemään sosioekonomisten terveys- ja kuolleisuuserojen kasvua.