Browsing by Author "Aunio, Leena"

Tutkimus käsittelee lapsikuvaa ja lapsuuden kuvausta Teuvo Pakkalan novellikokoelmissa Lapsia (1895) ja Pikku ihmisiä (1913). Pakkalan novellit ovat psykologisen lapsikuvauksen klassikkoja. Tarkastelen kuutta novellia tarkemmin sisällönanalyysin keinoin. Lapsikuvan tutkimisessa sovellan kasvatustieteilijä Sirkka Hirsjärven teoksesta ”Ihmiskäsitys kasvatusajattelussa” (1982) ihmiskäsityksen tutkimisen kysymyksiä: millainen ihminen lapsi on, millaiset mahdollisuudet lapsella on. Kirjallisuustieteen osalta pohdin, mikä on lapsen rooli henkilöhahmona. Siinä tarkastelussa hyödynnän James Phelanin teoriaa henkilöhahmojen funktioista. Pakkalan novelleissa lapsilla on ennen kaikkea temaattinen funktio. Lapsen rooli henkilöhahmona on valaista ihmisyyteen, perheeseen ja 1800-luvun lopun yhteiskuntaan liittyviä teemoja lapsen näkökulmasta. Monet teemoista liittyvät lapsen asemaan, lasta koskeviin asenteisiin kuten rangaistukseen kasvatusmetodina. Lasten rooli novellien päähenkilöinä ja fokalisoijina on toisaalta valaista lasten näkökulmaa, mutta myös näyttää aikuisille, millainen aikuinen on. Novelleissa esiintyy kahdenlaista lapsikuvaa. Ympäristön aikuiset suhtautuvat lapseen kahdella tapaa, toiset ankarasti, toiset ymmärtävästi. Erilaiset asenteet taistelevat keskenään. Tämä näkyy novellien asetelmissa ja jännitteissä. Tutkin novelleissa erityisesti sisäistekijän lapsikuvaa eli sitä lapsikuvaa, jonka lukija voi lukea rivien väleistä, kerronnan välittämien näkökulmien kautta. Tässä käytän taustana Boothin-Chatmanin mallia kertovan viestintätilanteen osapuolista. Pakkalan novelleissa fokalisoijana on lapsi. Kertoja kommentoi lapsia empaattisesti esimerkiksi lausahduksilla Iikka raukka. Sisäistekijän lapsikuvan voi lukea novellin sanoman kautta. Kerronta ja asetelmat ovat lapsen puolella. Tutkimani kaksi novellikokoelmaa sisältää yhteensä 14 novellia, joista yhdeksässä päähenkilönä on tyttö. Tämä liittyy osaksi realismin kirjallisuuteen, jossa naiset ja tytöt nostettiin keskiöön. Pakkalan novelleissa käsitellään sukupuolittuneita rooliodotuksia erityisesti tyttöjä kohtaan ja toisaalta osoitetaan, kuinka lapset ja ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Toisaalta yhteiskunnallinen asema vaikuttaa ratkaisevasti, deterministisesti, lapsen mahdollisuuksiin elämässä. Lapsi on aikuisten ja yhteiskunnan armoilla. Yhteiskunnallisina teemoina ja kritiikin kohteina novelleissa voi nähdä ankaran uskonnollisuuden, lasten kurittamisen, sukupuoliroolit, eriarvoisuuden ja köyhyyden. Lapset nähdään realistisesti sekä hyvään että pahaan taipuvina inhimillisinä olentoina. Osoitetaan, kuinka lapsen ”syntinen” käytös on psykologisesti luonnollista ja ymmärrettävää eikä lasta voi kohdella samanlaisilla moraalisilla kriteereillä kuin aikuisia. Pakkalan lapset ovat sosiaalisia, he tarvitsevat vertaisiaan. Lapsuus on hauskaa aikaa. Laitakaupungin köyhän lapsen rikkaus ovat perhe, ystävät, leikki ja mielikuvitus. Pakkalan novelleissa on nähtävissä intertekstuaalisia viittauksia romanttista lapsikuvaa edustavaan Topeliukseen, toisaalta kansainvälisiä vaikutteita. Oman aikansa suomalaisiin realisteihin verrattuna hänen lapsikuvansa ja lapsuuden kuvauksensa oli ainutlaatuinen.