Browsing by Author "Aunola, Max"

Tutkielman läpi kulkee kaksi keskeistä tutkimuslinjaa: uudenlaisen yhteisösuunnittelun hahmottelu sekä sosiologin yhteiskunnallisen roolin pohtiminen. Nämä linjat risteävät tutkimusta varten toteutetussa yhteisösuunnitteluprojektissa (”Heimoprosessi”), jossa sosiologisen mielikuvituksen ja näkökulman hyödyllisyyttä testataan tavallisesta poikkeavassa yhteydessä. Projektin taustalla on huomio yhteisöllisyyden vajeesta nyky-Suomessa sekä pohdintaa, olisiko sosiologian mahdollista tuottaa omalta maaperältään tutkimus- ja asiantuntemustoiminnan lisäksi myös luovia hankkeita, palveluita ja muuta aktiivista käytännön toimintaa. Kokeilun tarkoitus on tuottaa osallistujille yhteisöllisyyden kokemuksia ja hyötyjä sekä koetella sosiologisen tiedon, näkökulmien, herkkyyden ja mielikuvituksen soveltamista uudella tavalla. Tutkimuksessa ylitetään tieteen raja-aitoja taidekentän kanssa tehdyn yhteistyön avulla. Tutkielman päätutkimuskysymys on: ”Millaisia mahdollisuuksia yhteisösuunnittelu tarjoaa yksilöille ja yhteiskunnalle?” Kysymykseen pyritään löytämään vastauksia monesta eri näkökulmasta. Huomiota kiinnitetään erityisesti seuraaviin, tarkentaviin alatutkimuskysymyksiin: ”Millaisiin yksilöiden sosiaalisiin tarpeisiin tässä työssä esitellyn kokeilun kaltainen yhteisösuunnittelu voisi vastata?” ja ”Onko mielekästä nähdä sosiologit aktiivisina toimijoina tuottamassa tietoa, asiantuntemusta ja käytännön ehdotuksia yhteisösuunnittelun saralla?” Tutkielman teoreettisena taustana nostetaan esiin sosiologisia hahmotelmia yhteisön ja yhteisöllisyyden luonteesta ja nykytilasta. Lisäksi keskustellaan tieteenalan itsekäsityksestä, erityisesti yhteiskunnallisen aktiivisuuden suhteen, jonka tiimoilta nostetaan esiin muutamia merkittäviä jakolinjoja ja teoreettisia dikotomioita. Yhteisöllisyyden saralla tarkastellaan erityisesti Maffesolin uusheimoja, sosiologian tehtävän ja yhteiskunnallisen roolin osalta Burawoyn ja Baumanin näkemyksiä. Tutkimus on metodologisesti kokeileva: siinä yhdistyy toimintatutkimuksen, kokeellisen sosiologian ja etnografian perinteet, tutkimusstrategiat ja -menetelmät. Toimintatutkimusta tukevana tutkimusaineistona käytetään kahdeksan yhteisösuunnittelun kokeiluun osallistuneen henkilön teemahaastatteluita sekä tutkimusprosessin aikana tehdyn, kuuden kuukauden pituisen, havainnointijakson muistiinpanoja. Lisäaineistona käytetään osallistujien täyttämiä ilmoittautumislomakkeita sekä tutkimusjakson aikana käytyjä chat-keskusteluita. Toimintatutkimuksen tarkoitus on voimaannuttaa ja vapauttaa kohdeyhteisöä (emansipatorinen tiedonintressi). Tutkimuksen voi tältä osin arvioida onnistuneen. Etnografisten tutkimusmenetelmien tuottama tieto vahvistaa tutkimustulosta. Osallistujat ovat pääsääntöisesti kokeneet kokeilun tuoneen lisäarvoa omaan elämäänsä. Heimoprosessi on tarjonnut inspiraatiota, uusia ystäviä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhteisöllistä tukea, merkityksellisiä kohtaamisia ja positiiviseksi koettuja tunnetiloja. Tutkimuksen tuloksena voidaan myös pitää sitä, että uudella tavalla määritelty yhteisösuunnittelu on todettu käytännössä toimivaksi ideaksi ja lähtökohdaksi.