Browsing by Author "Auranheimo, Jarkko"

Tutkin suomalaisen teologi-psykoanalyytikko Matti Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teorian mukaisia jumalakuvia ja niiden luonnetta. Sijoitan Hyrckin teorian psykoanalyyttisen tutkimusperinteen kontekstiin, taustoitan psykoanalyysin ja psykoanalyyttisen objektisuhdeteorian perusperiaatteita ja esittelen Matti Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teorian siltä osin, kuin se on jumalakuvien kannalta relevanttia. Lähteinäni olen käyttänyt Hyrckin kirjallista tuotantoa. Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teoria on psykoanalyyttisen objektisuhdeteorian niin kutsutun kleinilaisen koulukunnan variantti. Hyrck kehitti teoriansa alun perin psykoanalyytikon vastaanottotyöskentelyä varten. Teoriansa avulla hän pyrki ymmärtämään analyysipotilaidensa jumalasuhdetta, joka hänen mukaansa muistutti läheisesti potilaiden suhdetta objektisuhdeteorian mukaisiin sisäisiin vanhempiin. Hyrck formuloi teoriansa johdonmukaiseen muotoon ja julkisti sen vuonna 1995 väitöskirjassaan Mielen kuvat Jumalasta. Väitöskirjan jälkeen Hyrck kirjoitti aiheesta lukuisia artikkeleita ja julkaisi kaksi populaarimpaa teosta, joista jälkimmäinen ilmestyi postuumisti vuonna 2014. Artikkeleissa ja kirjoissaan Hyrck käsittelee suhteessaolon perusmielikuvien teoriaa vapaammin ja yksinkertaistetummassa muodossa ja ottaa teoriaansa käyttämällä kantaa sekä uskonnollisiin että maallisiin ilmiöihin. Objektisuhdeteorian mukaan mielessämme on sisäistettyjä subjekti-objektipareja, joiden kanssa käymme tiedostamattomalla tasolla näkymätöntä keskustelua. Projisoimme sisäisiä objekteja vanhempiimme tai vanhempien rooleja edustaviin henkilöihin. Hyrck on löytänyt transferenssityöskentelyn pohjalta viisi erilaista sisäistä vanhempaa, joiden luonne määräytyy sen mukaan, olemmeko tiedostamattomalla tasolla luoneet vanhempimielikuvan varhaisessa eriytymättömässä vai myöhäisemmässä eriytyneessä mielentilassa. Eriytymättömiä eli skitsoparanoidisia vanhempia edustavat primitiiviset Houkuttajan ja Hallitsijan muotoiset sisäiset vanhemmat. Näitä hieman kehittyneemmät Vaatija ja Vetäytyjä ovat vielä pohjimmiltaan eriytymättömiä. Ainoa eriytyneen mielentilan sisäinen vanhempi, joka täyttää vastuullisen, lapsen parasta ajattelevan vanhemman kriteerit, on Parantaja. Hyrckin mukaan suhteessa Jumalaan ihminen on aina sisäisen lapsen roolissa. Mielikuvamme Jumalasta muodostuu sisäisten vanhempien kaltaiseksi, jolloin jumalakuvamme on yksinkertaistetusti joko Houkuttajan, Hallitsijan, Vaatijan, Vetäytyjän tai Parantajan muotoinen. Hyrckin mukaan ainoastaan Parantaja vastaa kristinuskon ydinsanoman mukaista Kristuksen muotoista Jumalaa, joka pystyy sisällyttämään ihmisen kärsimyksen. Todellisuudessa jumalakuvat esiintyvät sekoittuneena, mutta erilaisin painotuksin. Hyrckin teorian mukaan on suotavaa, että jumalakuvamme olisi pääsääntöisesti myöhäisen, eriytyneen mielentilan mukainen. Hyrckin teorian perusteella voi väittää, että kehittymättömät jumalakuvat ovat psykopatologisessa tilassa ja niiden mukainen uskonnollisuus tuottaa ihmiselle kärsimystä. Osoitan tämän tässä tutkielmassani.