Browsing by Author "Austero, Nita"

Tämä maisterintutkielma käsittelee lapsen aseman määrittymistä lastensuojelulaitosten lapsikohtaisessa valvonnassa. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia näkemyksiä sosiaalityöntekijöillä on lapsista toimijoina ja tiedontuottajina valvontatoiminnassa. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta laitoshoidon sosiaalityöntekijöille toteutetusta fokusryhmäkeskustelusta. Keskustelut toteutettiin Helsingissä ja Vantaalla ja niihin osallistui yhteensä 14 sosiaalityöntekijää. Aineisto on analysoitu kvalitatiivisesti aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkimustulosten mukaan lasten toimijuus ja osallisuus on lapsikohtaisessa valvonnassa monimuotoista, ja toimijuus toteutuu jokaisen lapsen kohdalla yksilöllisesti ja lapsikohtaisesti. Sosiaalityöntekijät näkevät lapsen toimijuuteen vaikuttavan institutionaalisten tekijöiden sekä lapsen yksilöllisten kykyjen ja valmiuksien. Tutkielmassa on paikannettu kolme erilaista toimijuuden muotoa, joissa lähestytään lasta toimijana erilaisten kykyjen, motivaatioiden, mahdollisuuksien ja rajoitteiden kautta. Lapsen toimijuutta ja osallisuutta lähestyttiin keskusteluissa pitkälti lapsen iän, kehitystason, yksilöllisten kykyjen ja valmiuksien sekä muiden mahdollisten erityistarpeiden pohjalta. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on erilaisten toimintamallien ja menetelmien avulla huolehtia siitä, että lapsen toimijuus toteutuu hänen tarpeidensa ja toiveidensa pohjalta. Lapsen asemaa tiedontuottajana rakennettiin keskusteluissa aktiivisuuden kautta. Lapsikohtaisessa valvonnassa lapsen kokemustiedolla on keskeinen merkitys ja lapsella tulee aina olla oikeus mielipiteidensä ilmaisemiseen. Sosiaalityöntekijät lähestyvät lapsen kokemustietoa lapsen subjektiivisten kokemusten kautta, jotka vaativat ymmärrystä ja herkkyyttä. Lapsen tuottama tieto on usein moniulotteista, eikä sen ymmärrettäväksi tekeminen ole välttämättä helppo tai yksinkertainen tehtävä. Lapsen kokemustieto on kuitenkin tiedonluonteesta riippumatta arvokasta, sillä se tuottaa sosiaalityöntekijälle aina uudenlaista ymmärrystä lapsen tilanteesta, kokemuksista ja ajatuksista.