Browsing by Author "Autio, Maija Johanna"

Tutkielma käsittelee Yhdysvaltain etelärajan takaa tulevan siirtolaisuuden hallintaa sekä laittomien siirtolaisten tuottamista Yhdysvaltain siirtolaispolitiikan kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten on päädytty tilanteeseen, jossa yli 11 miljoonaa ihmistä elää laittomana siirtolaisena Yhdysvalloissa. Siirtolaisperinne on tärkeä osa Yhdysvaltain historiaa, mutta toisaalta huoli uusien tulokkaiden vaikutuksista yhteiskuntaan on kasvanut erityisesti 1900-luvun loppupuolelta alkaen. Tämä huoli on keskittynyt yhä enemmän paperittomiin eli niin kutsuttuihin laittomiin siirtolaisiin. Ongelmaan on pyritty vastaamaan siirtolaispolitiikkaa kiristämällä, mikä on näkynyt erityisesti Yhdysvaltain ja Meksikon välisen rajanvalvonnan merkittävänä kasvattamisena. Samana aikana laittomien siirtolaisten määrä Yhdysvalloissa on kuitenkin moninkertaistunut. Tutkielmassa käydään läpi Yhdysvaltain siirtolaispolitiikan historiaa ja selvitetään miten nykypäivän kontrollimekanismit ovat syntyneet. Tutkielmassa perehdytään erityisesti Meksikon rajan takaa tulevan siirtolaisuuden kontrolliin ja niihin mekanismeihin, joilla Meksikosta ja Latinalaisesta Amerikasta tulevaa 'laitonta' siirtolaisuutta tuotetaan. Yhdysvaltain siirtolaisuuden kontrolli liitetään laajempaan länsimaissa vallitsevaan trendiin, jossa rikkaat maat pyrkivät kontrolloimaan kehitysmaista tulevaa siirtolaisuutta. Teoreettisena viitekehyksenä toimii konstruktivistinen näkökulma siirtolaispolitiikkaan. Tämän näkökulman pohjalta siirtolaispolitiikan käytäntöjen nähdään sekä heijastelevan että osaltaan uusintavan siirtolaispolitiikassa yleisesti esitettyjä uhkakuvia ja käsityksiä. Osana konstruktivistista kehikkoa siirtolaisuuden hallintaa tarkastellaan Michel Foucault’n biopolitiikka- ja hallintamentaliteetti –käsitteiden avulla. Hallintamentaliteetin kautta siirtolaispolitiikan käytäntöjä tarkastellaan poliittisten rationaliteettien eli politiikan perusteluiden ilmentyminä. Biopolitiikan kautta tarkastellaan sitä, miten lainsäädännön avulla pyritään erottelemaan yksilöitä hallinnon näkökulmasta 'epäilyttäviin' ja 'normaaleihin'. Lisäksi siirtolaisuuden hallintapyrkimyksiä tarkastellaan osana kansallisen identiteetin rakennusprosessia. Tutkimusmenetelmänä toimii teoreettisen viitekehykseen nojaava Foucault’n inspiroima politiikkatutkimus. Aineistona on käytetty Yhdysvaltain siirtolaispolitiikkaan ja sen käytäntöihin sekä erityisesti laittomaan siirtolaisuuteen liittyvää dokumentaatiota: virallisia selontekoja ja julkilausumia, ulkopuolisten tahojen kuten ihmisoikeusjärjestöjen ja tutkimusinstituuttien selvityksiä sekä lisäksi aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Tutkimustuloksina todetaan, että laittoman siirtolaisuuden ilmiö on pitkälti seurausta siirtolaisuutta synnyttävien rakenteellisten tekijöiden ja kontrollitoimien välisestä ristiriidasta. Yhdysvalloissa rakenteellisina tekijöinä toimivat historialliset siirtotyöläisohjelmat sekä näiden jatkumona kehittynyt riippuvaisuus laittomien siirtolaisten työvoimasta. Kontrollitoimina vaikuttavat vanhentunut viisumijärjestelmä sekä voimakas rajavalvontapolitiikka, joka ei ole onnistunut vähentämään laitonta siirtolaisuutta. Toimimatonta politiikkaa kuitenkin jatketaan sekä poliittisista että taloudellisista syistä. Tutkielmassa esitetään, että ristiriita siirtolaisten kansakunnan perinteen ja uusien turvallisuushaasteiden välillä on pyritty osittain ratkaisemaan vetämällä selkeä raja laillisen ja laittoman siirtolaisuuden välille. Lailliset siirtolaiset ovat tässä diskurssissa tervetulleita; laittomat siirtolaiset puolestaan niitä, jotka uhkaavat Yhdysvaltain taloutta, turvallisuutta ja kulttuurisia arvoja. Kontrollipolitiikan keskittyminen etelärajalle liittää mielikuvan laittomista siirtolaisista vahvasti juuri meksikolaisiin ja muihin latinalaisamerikkalaisiin.