Browsing by Author "Axelsen, Sylvia"

Tutkin maisterintutkielmassani suomalaista saturomaania kirjallisuuden lajina. Vastaan tutkielmassani kysymykseen, millainen saturomaani on kirjallisuuden lajina ja miten laji on kehittynyt Suomessa 1910-luvulta 2020-luvulle. Vertaan tutkimieni saturomaanien lajipiirteitä sen keskeisten lähilajien piirteisiin. Näitä lähilajeja ovat kansansadut, taidesadut ja fantasiakirjallisuus. Lajipiirteitä tutkin erityisesti tarkastelemalla teoksissa esiintyviä erilaisia maailmoja, teosten estetiikkaa, miljöitä ja henkilöhahmoja. Teosten maailmoja tutkimalla erottelen toisistaan fantasiakirjallisuuden maailmat sadun maailmasta. Teosten estetiikkaa ja miljöitä tarkastelemalla tuon esiin teosten yhteyden taidesadun lajiin. Henkilöhahmoja tarkastelemalla erottelen kansansadun staattiset ja epäkompleksiset hahmot fantasiakirjallisuuden syvemmin kuvatuista hahmoista. Tutkittava aineisto sisältää seuraavat teokset: Aili Somersalon Päivikin satu (1918), Mestaritontun seikkailut (1919) ja Vaarojen Polku (1930), Yrjö Kokon Pessi ja Illusia (1944), Marjatta Kurenniemen Kuinka Kum-Maa on kaikkialla (1954), Onnelin ja Annelin talo (1968) ja Putti ja pilvilaivat (1987), Magdalena Hain Neiti Kymenen ihmeellinen talo (2021), Hannele Huovin Viikinkipoika Turn Hurjapää (2021) sekä Sari Peltoniemen Vaihdokkaat (2021). Taustoitan tutkittavia teoksia lastenkirjallisuuden historialla, ja näin asetan teokset aikalaiskontekstiin. Lisäksi tuon esille, mitä lajinimityksiä tutkimistani teoksista on julkisuudessa käytetty ja otan näin huomioon aiemman lajiymmärryksen teoksista. Tutkielmastani selviää, että saturomaani on lajihybridi, joka liikkuu fantasiakirjallisuuden ja sadun välimaastossa. Fantasiakirjallisuuden piirteitä saturomaaneissa on erityisesti avointen sekundaaristen maailmojen olemassaolo. Teosten henkilöhahmojen kuvasto nousee pitkälti kansansaduista, mutta kompleksisuudessaan, kehittyvyydessään, läpinäkyvyydessään ja epätraditionaalisuudessaan monet hahmot muistuttavat fantasiakirjallisuuden hahmoja. 1800-luvulla kehittyneen kansallisromanttisen taidesadun vaikutus näkyy vahvasti 1910–1940-lukujen teoksissa, joissa runollisuus ja suomalainen metsämiljöö ovat tärkeässä osassa, mutta 1950-luvulta alkaen taidesadun estetiikan vaikutus vähenee ja saturomaanien kerronnasta tulee arkisempaa. Lisäksi saturomaani reagoi selvästi oman aikansa lastenkirjallisuuden virtauksiin, kuten esimerkiksi modernisoitumiseen ja fantasiakirjallisuuden nousuun.