Browsing by Author "Bäckgren, Rasmus"

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lukion kirjallisuudenopetuksen kotimaisen kirjallisuuden kaanon on muodostunut ja muuttunut sekä miten se vertautuu muihin kaanoneihin. Samalla työ luo katsauksen kaanonin määrittelyyn liittyviin ongelmiin ja kaanoninmuodostuksen teorioihin. Analyysilukujen teoreettisena pohjana on empiirinen kaanonteoria, jonka mukaan teosten merkittävyyttä voidaan tarkastella empiirisesti erilaisten lukujen kuten tutkimus- tai myyntimäärien valossa. Empiirisessä kaanonteoriassa kaanon on jaettu muun muassa markkinoiden ja akateemiseen kaanoniin. Tämä työ tuo niiden rinnalle lukion kirjallisuudenopetuksen kaanonin. Lukion kirjallisuudenopetuksen kaanonin muodostumista tarkastellaan opetussuunnitelmien sekä Äidinkielen opettajien liiton vuosikirjojen kirjallisuudenopetuksen kirjavalintoja käsittelevien artikkelien kautta. Itse kaanon puolestaan määrittyy Juha Rikaman väitöskirjan Lukion kirjallisuudenopetus 1900-luvun jälkipuoliskon Suomessa (2004) pohjalta. Rikaman tuloksista muodostuu kokonaiskuva lukio-opettajien eniten koko luokalle luetuttamista kirjoista vuosien 1979-2001 välillä. Lukioissa eniten luetettujen kotimaisten teosten luetteloa verrataan markkinoiden kaanoniin, joka on muodostettu Juhani Niemen teoksessa Suomalaisten suosikkikirjat (1997) esiintyvien tulosten pohjalta, sekä akateemiseen kaanoniin, joka on muodostettu Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirjoissa sekä Bibliographia studiorum Uralicorum 4:ssä esiintyvien akateemisten tutkimusten ja artikkelien määriä kuvaavien lukujen pohjalta. Rikaman kolmena eri vuosikymmenenä toteuttaman kyselyn tuloksia yhdistelemällä muodostetun lukion kirjallisuudenopetuksen kaanonin viisi eniten luetettua kirjaa ovat Seitsemän veljestä, Tuntematon sotilas, Punainen viiva, Juha sekä Hurskas kurjuus. Näistä kaksi ensimmäistä on selkeästi muita suositumpia kirjallisuudenopetuksessa ja niiden asema on vahvistunut samalla kun muiden on heikentynyt. Kirjallisuudenopetuksen kirjavalintojen trendi näyttäisi olevan yhä laajemman valinnanvapauden suominen opiskelijoille elämyksellisen lukemisen nimissä, minkä vuoksi kaikkien muiden teosten mainintojen määrä kyselyissä on laskenut huomattavasti. Vain kahta luetutetaan enää aktiivisesti koko luokalle. Seitsemän veljestä ja Aleksis Kivi ovat kaanonin kärjessä myös markkinoiden ja akateemisessa kaanonissa. Molemmissa rinnalta löytyy J.L. Runeberg ja Vänrikki Stoolin tarinat. Tuntematon sotilas ja Väinö Linna sijoittuvat hyvin markkinoiden kaanonissa (4.), mutta akateemisessa kaanonissa Linna on vasta yhdeksäs. Muut lukion kirjallisuudenopetuksen kaanonin kärkinimet sijoittuvat nekin hyvin ja löytyvät 15 suosituimman joukosta molemmissa, sillä erotuksella, että Ahon teoksista Rautatie (5.) on Juhaa (26.) suositumpi lukijoiden keskuudessa. Kaanonin eri osat vastaavat melko hyvin toisiaan ja vaikuttaisivat olevan ainakin osittain vuorovaikutuksessa keskenään.