Browsing by Author "Björn, Anne"

Tässä tutkielmassa tutkimuksen kohteena ovat päästökauppa, sen kustannustehokkuus sekä markkinaepätäydellisyyksien vaikutus päästökaupan toimintaan taloustieteellisestä näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on tarkastella päästökaupan perusteita teoreettisesti ja selvittää, onko päästökauppa toimivin ja kustannustehokkain menetelmä päästöjen kontrolloimiseksi. Lisäksi tutkitaan, miten markkinavoima ja epävarmuus vaikuttavat päästökaupassa mukana olevan yrityksen tuotantoon ja päästöjen vähentämiseen. Tutkielma pohjautuu vuonna 2010 hyväksyttyyn kandidaatin tutkielmaani, jota olen tässä yhteydessä laajentanut ja muokannut pro gradu –tutkielmaan sopivaksi. Aiemmat osat työstä perustuvat pääasiassa taloustieteen kirjallisuudessa esiin nousseisiin näkökohtiin. Nyt kerätty uusi aineisto sisältää lähinnä vuoden 2000 jälkeen julkaistuja artikkeleja, painottuen suurimmaksi osaksi viime aikaisimpiin tutkimuksiin. Kaikki tutkielmassa käytettävät matemaattiset mallit perustuvat yrityksen voiton maksimoinnille. Päästökaupan tavoitteena on tuottaa yhteiskunnan haluama vähennys päästöihin mahdollisimman kustannustehokkaasti. Päästökauppa johtaa kustannustehokkaaseen lopputulokseen, kun yritykset saavat itse minimoida päästöjen vähentämisen kustannukset. Päästöihin yritykset voivat vaikuttaa investoimalla tehokkaampaan puhdistusteknologiaan, vähentämällä tuotantoa tai käymällä kauppaa päästöluvilla. Kaupankäynnin seurauksena muodostuva päästöluvan hinta ja yrityksen rajapuhdistuskustannukset ohjaavat yrityksiä valintojen tekemisessä. Kiintiökauppajärjestelmien kustannustehokkuutta käsitellään tutkielmassa pääosin Tietenbergin (2006) julkaisun pohjalta. Tulosten perusteella päästöjen kustannustehokas vähentäminen riippuu saasteiden leviämisestä ja ympäristöön kasautumisesta. Päästöjen kasautuessa päästökontrollia on jatkuvasti kiristettävä. Kaikki kolme kiintiökauppajärjestelmää johtavat oikein mitoitettuna kustannustehokkaaseen lopputulokseen. Ohjauskeinojen keskinäinen vertailu osoittaa, että päästökauppa on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kustannustehokkain keino päästöjen vähentämiseen kuin määrärajoite tai päästövero. Päästökaupan kustannustehokkuus ja siitä saatavat hyödyt perustuvat oletukseen tuotanto- ja päästölupamarkkinoiden täydellisyydestä. Reaalimaailmassa markkinat toimivat kuitenkin epätäydellisesti, joten ehto kustannustehokkuudelle voi jäädä toteutumatta. Kaikki kolme työssä esiteltävää markkinaepätäydellisyyttä heikentävät päästökaupan toimintaa. Transaktiokustannukset ja epävarmuus laskevat muun muassa päästökaupan volyymia ja markkinavoima yritysten kannustin investoida puhdistusteknologiaan. Päästökaupan toiminnan parantamiseksi järjestelmästä tulisi luoda mahdollisimman joustava ja yksinkertainen sekä sillä tulisi olla selkeät ja pysyvät säännöt. Päästöluvat olisi paras jakaa huutokauppaamalla ja kaupankäynnin luvilla tulisi olla yksinkertaista ja nopeaa. Markkinoiden kilpailullisuutta pitäisi edistää ja julkisen vallan tulisi puuttua markkinoiden toimintaan mahdollisimman vähän. Täydellisen kilpailun päästölupamarkkinoita tutkitaan Baumolin ja Oatesin (1988) päästöveroa ja päästötukea käsittelevien mallien pohjalta. Täydellisen kilpailun mallin tarkastelu osoittaa, että ominaispäästökertoimen ja päästöluvan hinnan kasvu lisäävät päästöjen puhdistamista ja laskevat tuotantoa. Tuotoksen hinnan nousu johtaa päinvastaisiin tuloksiin. Päästöjen määrä vähenee päästöluvan hinnan kasvaessa ja lisääntyy tuotannon hinnan noustessa. Markkinavoiman vaikutusta yrityksen tuotantoon ja päästöjen puhdistamiseen tutkitaan Hintermannin (2011) oligopolimallin avulla. Saatujen tulosten perusteella tuotoksen ja päästöluvan hinnat vaikuttavat seuraajayrityksen tuotantoon ja päästöihin samoin kuin täydellisen kilpailun mallissa. Johtavan yrityksen tuotanto ja päästölupien kysyntä määräytyvät päästölupien alkujaon perusteella. Jos johtava yritys saa päästölupia alkujaossa liikaa, se manipuloi tuotoksen ja päästöluvan hintaa ylöspäin, minkä seurauksena tuotanto vähenee ja päästöjä vähennetään liian vähän suhteessa täydellisen kilpailun tilanteeseen. Jos johtava yritys saa päästölupia alkujaossa liian vähän, tilanne muuttuu päinvastaiseksi. Manipuloinnin seurauksena seuraajayrityksen kustannukset nousevat ja toiminta vaikeutuu sekä päästökaupan tehokkuus laskee. Tuotoksen ja päästöluvan hinnan epävarmuuden vaikutuksia yrityksen tuotantoon ja päästövähennysinvestointeihin tutkitaan Ollikan ja Ollikaisen (2007) tutkimusten pohjalta. Mallin perusteella tuotoksen hinnan epävarmuus saa riskiä kaihtavan yrityksen tuottamaan ja investoimaan vähemmän kuin varmassa tilanteessa. Päästöluvan hinnan epävarmuus saa riskiä kaihtavan päästölupien ostajan tuottamaan vähemmän ja myyjän enemmän kuin varmassa tilanteessa. Jos tuotannonrajakustannukset ovat suuremmat kuin kaupankäynnin rajakustannukset, on päästölupien ostajalle optimaalista investoida enemmän ja myyjälle vastaavasti vähemmän kuin varmassa tilanteessa. Jos kaupankäynnin rajakustannukset ovat suuremmat kuin tuotannon rajakustannukset, muuttuu tilanne päinvastaiseksi. Tuotoksen ja päästöluvan hintojen yhtäaikainen epävarmuus saa riskiä kaihtavan päästölupien ostajan tuottamaan ja investoimaan enemmän kuin varmassa tilanteessa. Myyjän osalta tulos riippuu vallitsevasta markkinaehdosta. Tutkimuksessa käsiteltävät CFC-yhdistekauppa ja Happosadeohjelma ovat esimerkkejä onnistuneista päästökauppaohjelmista. Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä on sitä vastoin kaikista suurin ja merkittävin. Päästökauppaohjelmien avulla on saavutettu merkittäviä päästövähennyksiä ja kustannussäästöjä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että päästökauppa on kustannustehokkain keino päästöjen kontrolloimiseksi, etenkin suurten saastuttaja määrien ja globaalien päästöjen tapauksessa ja samalla se kannustaa yrityksiä kehittämään ympäristöystävällisempää tuotantoteknologiaa.