Browsing by Author "Blick, Siiri"

Lastensuojelun systeeminen toimintamalli on suomalaiseen lastensuojelun toimintaympäristöön tehty sovellus Iso-Britanniassa vuonna 2007 kehitetystä Reclaiming Social Work- mallista. Systeemisen toimintamallin avulla on pyritty lastensuojelun työkäytäntöjen sekä toimintakulttuurin kokonaisvaltaiseen uudistamiseen, kehittämiseen ja muuttamiseen tavalla, jossa hallinto- ja ammattikuntakeskeisyyden sijaan painotetaan lapsi- ja perhelähtöisempiä sekä suhdeperustaisempia tapoja tehdä lastensuojelun sosiaalityötä. Systeemisen toimintamallin pilotointia ja implementointia koordinoitiin Suomessa kansallisella tasolla osana hallituksen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPEA) vuosina 2016—2018. Toimintamallin vakiinnuttamis- ja jalkauttamistyö jatkuu edelleen. Maisterintutkielma käsittelee sosiaalityöntekijöiden kuvauksia systeemisen toimintamallin hyödyntämisestä lastensuojelun avohuollon kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena sosiaalityöntekijät kuvaavat systeemistä asiakastyötä ja sen jatkumista sen jälkeen, kun asiakkaan tilannetta on käsitelty lastensuojelun systeemisessä viikkokokouksessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja siihen osallistui 8 sosiaalityöntekijää eräästä Helsingin lastensuojelun avohuollon toimipisteestä. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla ryhmähaastatteluilla ja aineiston analyysimenetelmänä toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen tulosten mukaan sosiaalityöntekijät kokevat systeemisen asiakastyön ajattelun, tekemisen ja olemisen tavaksi. Systeeminen viikkokokous kuvautui työn tekemisen rakenteena, mikä edistää, ylläpitää ja vahvistaa työntekijöiden systeemistä ajattelutapaa ja siten tukee myös systeemisen asiakastyön tekemistä. Lisäksi viikkokokous koettiin hyödylliseksi välineeksi moniammatillisessa yhteistyön edistämisessä. Tulosten mukaan systeemisen toimintamallin taustaideat ja ydinelementit (systeeminen tiimi, - asiakastyö ja viikkokokous) ovat muuttaneet sosiaalityöntekijöiden ajattelutapaa, ammatillista roolia sekä lastensuojelun toimintakulttuuria suhdeperustaisempaan suuntaan. Sosiaalityöntekijät kuvasivat myös kokemuksiaan yksin olemisen ja - tekemisen tunteen vähentymisestä, mikä näyttäytyi työssä jaksamista edistävänä tekijänä.