Browsing by Author "Bogdanoff, Matilda"

Urheiluvalmennuksessa henkilökohtaisella valmentajalla on tärkeä rooli urheilijan henkisessä ja fyysisessä kehittämisessä. Urheilijan ja valmentajan välinen vuorovaikutussuhde toimii ympäristönä, jossa tätä yhteistä tehtävää suoritetaan. Suomalaisessa yleisurheilussa urheilijan ja valmentajan välistä vuorovaikutussuhdetta ei juurikaan ole tutkittu. Kansainvälisesti valmennussuhdetta on alettu tarkastella relationaalisesta näkökulmasta vasta 2000- luvulla. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella valmennussuhdetta tulkinnallisesta ja dialogisesta näkökulmasta käyttäen apuna relationaalisen dialektiikan teoriaa (Baxter & Montgomery 1994; Baxter 2011). Valmennussuhteen katsottiin rakentuvan vuorovaikutuksessa erilaisten, usein toisilleen vastakkaisten diskurssien kilpaillessa. Tarkoituksena oli tunnistaa valmennussuhteeseen liittyviä kilpailevia diskursseja, joiden myötä valmennussuhteelle luodaan merkityksiä. Tutkielmaa varten haastateltiin 7 maajoukkuetason yleisurheilijaa. Aineisto kerättiin käyttämällä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineiston analyysi toteutettiin kontrapuntaalisen analyysin avulla. Kontrapuntaalisessa analyysissä etsittiin yleisurheilijoiden puheesta valmennussuhteeseen ja sen osapuoliin liittyviä kilpailevia diskursseja sekä tarkasteltiin sitä, miten nämä diskurssit kilpailevat keskenään puheessa. Yleisurheilijoiden puheessa havaittiin neljä diskurssiparia. 1) Tasavertaisuuden ja epäsymmetrisyyden diskurssit toivat näkyväksi osapuolten keskinäistä asetelmaa suhteessa toisiinsa. Tasavertaisuuden diskurssi ilmensi tasa-arvoisempaa kumppanuussuhdetta ja epäsymmetrisyys valmentajan taholta ohjattua hierarkisempaa suhdetta. 2) Välittömyyden ja instrumentaalisuuden diskurssien kamppailussa vaihtelivat valmennussuhteen luonne toisaalta tehtäväsuuntautuneena työsuhteena ja toisaalta läheisenä, henkilökohtaisena ihmissuhteena. 3) Riippuvaisuuden ja itsenäisyyden diskurssien kamppailu toi näkyväksi toisaalta urheilijan itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta ja toisaalta urheilijan riippuvaisuutta valmentajan tuesta ja avusta. 4) Vaativuuden ja inhimillisyyden diskurssien kilpailu kuvasi molempien osapuolten osaksi vaativaa ja arvioivaa suhtautumista toisiinsa ja toisaalta hyväksyvää ja huomioonottavaa otetta toiseen. Diskurssien kilpailu puheessa toi näkyväksi valmennussuhteen moniäänistä luonnetta. Valtaan asetetut diskurssit vaihtelivat tilanteesta ja kontekstista toiseen. Diskursseissa kuului paitsi urheilijoiden oma vuorovaikutushistoria myös laajemmat kulttuuriset oletukset kilpaurheilun ja urheiluvalmennuksen luonteesta. Havaittuja diskursseja läpäisi puhe kilpaurheilun raakuudesta, osapuolten keskinäisestä välimatkasta ja vallasta.