Browsing by Author "Boikova, Uljana"

Tässä pro gradu -tutkielmassani tutkin maallikkotulkkausta keskittyen erityisesti lasten toimintaan maallikkotulkkeina sekä tarkastelen lapsitulkkien kokemuksia tulkkaustilanteista. Työni sijoittuu translatorisen toiminnan teoreettiseen viitekehykseen, jossa tarkastelen ammatillisen tulkkauksen ja maallikkotulkkauksen eroja sekä lasten roolia tulkkeina ja kielenvälittäjinä. Menetelmäni on kirjallisuuskatsaus ja toteuttamani kysely, ja analyysissa peilaan kyselyyn vastanneiden kokemuksia lapsitulkkina toimimisesta kirjallisuuskatsauksessa esiin tulleisiin aiempien tutkimusten tuloksiin. Työn tavoitteena oli tutkia, mitä lapsitulkeista tiedetään aiempien tutkimusten perusteella ja selvittää kyselyn avulla, miten nämä asiat näkyvät käytännössä. Suomessa tulkin ammattinimike ei ole suojattu, joten kyseistä toimintaa voi harjoittaa kuka vaan ja myös lapset toimivat toisinaan tulkkeina, useimmiten perheelleen tai muille tutuille. Perheen muuttaessa uuteen kotimaahan lapsi omaksuu usein kielen vanhempiaan nopeammin ja näin toisinaan tilanteen pakosta lapsi toimii vanhemmilleen tulkkina. Suomessa lapsitulkkeja on tutkittu melko vähän, muualla maailmassa lapsen roolista tulkkina tiedetään enemmän. Translatorinen toiminta kattaa sekä kirjallisen kääntämisen että suullisen kääntämisen eli tulkkauksen. Tulkkauksen tutkimuksessa translatorinen toiminta kattaa sekä ammatillisen että ei-ammatillisen tulkkauksen, jota maallikkotulkkaus edustaa. (Kolehmainen & Koskinen & Riionheimo 2015: 372–375.) Työssä raotan myös tulkkauksen ammatillista puolta ja asioimistulkkien ammattivaatimuksia, mutta pääosin keskityn ei-ammatilliseen puoleen. Kyselyn avulla selvitin alle 13-vuotiaana Suomeen muuttaneiden venäjänkielisten lasten tulkkausta, ja aineiston analyysin tarkoituksena oli selvittää, miten paljon venäjänkielisten maahanmuuttajaperheiden lapset ovat lapsena tulkanneet, mitä tuntemuksia heillä oli lapsena tulkkaamisesta ja missä sekä kenelle he ovat lapsena tulkanneet. Lisäksi halusin tietää vastaajien omia ajatuksia lapsitulkki-ilmiöstä. Tutkimukseni taustaoletuksena oli, että lapsi, jonka vanhemmista ainakin toisen äidinkieli on venäjä, on toiminut tulkkina vanhemmalleen Suomessa. Vastaajina oli viisi aikuista. Vastaajiksi valitsin henkilöitä, joilla ainakin toisen vanhemman äidinkieli on venäjä. Kielipariksi rajasin suomi–venäjä. Aiemmissa tutkimuksissa on käsitelty muun muassa lasten roolia sotatulkkeina tai kielenvälittäjinä (Kujamäki & Paloposki 2015), sekä lasten toimintaa tulkkeina terveydenhuollossa ja vanhemmilleen (ks. esim. Russell & Morales & Ravert 2015; Pilke & Kolehmainen & Penttilä 2015). Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lapset toimivat tulkkeina hyvin erilaisissa tilanteissa: kotioloissa, vanhempainilloissa, juridisissa asioissa jne. Lasten käyttämät tulkkaustekniikat olivat osittain samoja kuin ammattilaisten, sillä lapset käyttivät esimerkiksi prima vistaa, tiivistämistä ja parafraaseja. Tämän kyselyn vastaajat kertoivat tulkanneensa lapsena esimerkiksi KELAlla, poliisilla, sosiaalitoimistossa ja koulussa ja tulkkaustekniikoista käyttäneensä ainakin prima vistaa. Kyselystä saadut vastaukset olivat siis hyvin samanlaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa, sillä vastaajat olivat tulkanneet samanlaisissa paikoissa ja käyttäneet samoja tulkkaustekniikoita kuin aiemmissa tutkimuksissa oli tullut ilmi. Huomattavana erona lienee se, että aiemmat tutkimukset ovat painottaneet hieman enemmän lasten vähintään neutraalia suhtautumista tulkkaamiseen, kun taas tämän kyselyn vastaajien vastauksissa on laajasti havaittavissa myös negatiivista suhtautumista lapsena tulkkaamiseen.