Browsing by Author "Borchers, Matilda"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan uutta, vaihtoehtorahastojen hoitajista annettua lakia klassisen päämies-agenttiteorian näkökulmasta. Euroopan parlamentin ja neuvoston antama vaihtoehtorahaston hoitajista annettu direktiivi (AIFMD) implementointiin Suomessa lailla vaihtoehtorahastojen hoitajista (162/2014). Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista (AIFML) astui Suomessa voimaan 15.3.2014. AIFML:n myötä Suomeen syntyi täysin uutta pääomarahastojen ja kiinteistörahastojen sekä erikoissijoitusrahastojen hallinnointiyhtiöitä ja muita vastaavia hoitajia koskevaa sääntelyä. Rahoitusmarkkinasääntely laajennettiin koskemaan aikaisemmin sääntelemätöntä, elinkeinovapauden nojalla harjoitettua kommandiittiyhtiömuotoista pääomasijoittamista ja kiinteistösijoittamista sekä sellaista yhteissijoittamista, joka ei kuulu sijoitusrahastodirektiiviin soveltamisalaan. Vaihtoehtorahaston hoitajaa koskevaa lainsäädäntöä on oikeuskirjallisuudessa tutkittu vain vähän sääntelyn tuoreuden ja alan erikoislaatuisuuden vuoksi. Tämän lähtöasetelman vuoksi tutkimuksessa esitellään aluksi yleisiä lähtökohtia AIFML:n soveltamisalasta ja avataan keskeisimpiä käsitteitä vaihtoehtorahastoihin ja niiden hoitamiseen liittyen. Tämän jälkeen tutkimuksessa syvennytään systematisoimaan AIFML:a seuraavan tutkimuskysymyksen näkökulmasta: Millaisia oikeudellisia strategioita lainsäätäjä on käyttänyt AIFM-sääntelyssä sijoittajan ja vaihtoehtorahaston hoitajan välisen agenttiongelman ratkaisemiseksi? Agenttiongelmaa lähestytään etenkin ulkoisesti hoidetun kommandiittiyhtiömuotoisen vaihtoehtorahaston sijoittajan näkökulmasta. Lainsäädännön systematisoinnin ohella esityksessä sivutaan myös niitä sopimusoikeudellisia keinoja, joiden avulla osapuolet voivat pyrkiä eroon vaihtoehtorahaston hoitajan ja sijoittajien välisistä intressiristiriidoista. Agenttiongelman taustalla on nähtävissä erot sijoittajan ja vaihtoehtorahaston hoitajan tavoitteissa ja riskihalukkuudessa sekä osapuolten välillä vallitseva tiedon asymmetria. Tutkimuksessa havaitaan, että AIFML sisältää suhteellisen paljon sääntelyä, joka joko välittömästi tai välillisesti ehkäisee hoitajan ja sijoittajan välistä agenttiongelmaa. AIFML sisältää muun muassa vaihtoehtorahaston hoitajalle asetun toimilupavelvoitteen, pakollisia tiedonantovelvollisuuksia, eturistiriitoja ehkäisevää sääntelyä sekä hoitajan työntekijöiden palkitsemista koskevaa sääntelyä, jotka kaikki osaltaan hillitsevät hoitajan ja sijoittajan välistä agenttiongelmaa. Eri oikeudelliset strategiat on jaettu tutkimuksessa sääntelystrategioihin ja hallinnollisiin strategioihin sen mukaan, onko kyseessä strategia, joka asettaa hoitajan toiminnalle rajoituksia ja velvoitteita vai osapuolten väliseen riippuvuussuhteeseen perustuva strategia. Tutkimuksessa arvioidaan myös esitettyjen oikeudellisten strategioiden tehokkuutta agenttiongelman ratkaisijana. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin muita tekijöitä, joilla voidaan arvioida olla vaikutuksia sijoittajan ja vaihtoehtorahaston hoitajan väliseen agenttiongelman ratkaisussa. Tutkimuksen lopussa esitellään esimerkinomaisesti kaksi vaihtoehtorahastoihin liittyvää agenttiongelmaa. Näistä toinen liittyy pitkäaikaissijoittamisen erityisongelmiin ja toinen sijoittajille aiheutuneisiin kuluihin ja niistä annettuihin tietoihin. Esimerkkien avulla pyritään konkretisoimaan vaihtoehtorahastorakenteissa piileviä agenttiongelmia, joissa tyypillisesti kytkeytyy sekä osapuolten eturistiriidat että tiedonantovelvollisuuksien merkitys. Koska eurooppalaisella tasolla vaihtoehtorahaston hoitajien ja sijoittajien välisistä agenttiongelmista ei ole vielä olemassa oikeuskäytäntöä eikä aiheesta ole käyty tieteellistä keskustelua, hyödynnetään esimerkeissä yhdysvaltalaista käytäntöä ja artikkeleita. Tutkimuksen tarkoituksena on avata uutta sääntelyä klassisen taloustieteellisen teorian näkökulmasta. Vaikka tutkielma keskittyykin nimenomaisesti uuden lain systematisointiin, pyritään siinä myös arvioimaan kriittisesti eri oikeudellisten strategioiden ja sääntelyn tehokkuutta. Tutkimuksessa huomataan, että soveltamisalaltaan laaja AIFML joutuu erityiseen ristipaineeseen vaihtoehtorahaston sijoittajakunnan monimuotoistuessa siten, että sijoittajat koostuvat ammattimaisten asiakkaiden lisäksi myös ei- ammattimaisista asiakkaista.