Browsing by Author "Bouyahia, Anni"

Sinfoniaorkesterit ylläpitävät vuosisatojen taakse ulottuvaa klassisen musiikin traditiota. Tämän tradition jatkuvuudesta on oltu kansainvälisellä tasolla huolissaan; Suomessa sinfoniakonserteissa yleisöä on vielä toistaiseksi riittänyt. Vakioyleisön ikääntyminen on kuitenkin synnyttänyt tarpeen löytää uusia yleisöjä. Lisäksi orkesteritoiminnan pääasiallisten rahoittajien, kuntien, heikentyvä taloustilanne on asettanut omat uhkakuvansa. Loputtomien vaihtoehtojen kulttuurikentällä kilpaillaan ihmisten vapaa-ajasta ja näin sinfoniaorkestereillakin on tarve osoittaa tarpeellisuutensa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää niitä keinoja, joilla suomalaisen orkesteri-instituution edustaja pyrkii pitämään itsensä ja yleisösuhteensa relevanttina 2020-luvun laajalla kulttuurikentällä. Samalla työssä tarkastellaan, mitä orkesterin toimintaan kuuluu ja mitä musiikillisia, hallinnollisia, yhteiskunnallisia ja yleisötyöhön liittyviä haasteita orkesteri mahdollisesti kohtaa. Lisäksi työssä käsitellään sitä, kuinka vakiintunut toimija uudistaa toimintaansa. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jonka tapauksena toimii Espoon kaupunginorkesteri Tapiola Sinfonietta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta puolistrukturoidulla teemahaastattelumenetelmällä kerätystä asiantuntijahaastattelusta. Teemahaastattelurunko koostui kuudesta teemasta: toimintaympäristö, taidemusiikin ala, yleisö, markkinointi, kilpailu ja oma toiminta. Aineiston analysointiin käytettiin sisällönanalyysimenetelmää. Menetelmän avulla haastatteluaineistosta ryhmiteltiin kuusi luokkaa: rahoitus, kilpailu ja erottautuminen, taiteelliset sisällöt, muusikoiden hyvinvointi, yleisö ja instituution tulevaisuus. Aineiston perusteella orkesteri voi perustella olemassaoloaan kolmella tavalla: laadulla, yleisöllä ja yleisötyöllä. Laadun käsite läpäisee orkesterin koko toiminnan ja siihen pyritään niin taiteellisissa sisällöissä, vierailijavalinnoissa, markkinoinnissa kuin asiakaspalvelussakin. Mahdollisimman laaja yleisö on selkeä indikaattori orkesterin tarpeellisuudesta etenkin rahoittajien näkökulmasta. Ammattiorkesterin voikin nähdä myös asiakaspalveluinstituutiona, jonka täytyy tuntea oma yleisönsä voidakseen palvella tätä mahdollisimman hyvin ja tarjotakseen mielekästä sisältöä omaa linjaa unohtamatta. Oma selkeä linja ja profiili, jota rakennetaan muun muassa taiteellisilla sisällöillä, auttaa erottautumisessa lukuisten vaihtoehtojen kulttuurikentällä. Saavuttaakseen uutta yleisöä orkestereiden täytyy tuntea myös niitä, jotka eivät käy konserteissa, ja tarjota myös heitä kiinnostavia sisältöjä. Yleisötyö on myös keino hankkia uusia yleisöjä. Samalla se on taiteen hyvinvointidiskurssin valossa keino palvella yhteiskuntaa. Orkestereilla ei ole varaa tuudittautua nykytilanteeseen, vaan niiden tulee tarkkailla toimintaympäristöään ja kehittyä sen mukana. Uudistumistarve koskee myös klassisen musiikin traditiota. Orkesterin uudistuminen edellyttää toiminnan ja organisaation joustavuutta, jota edistää henkilöstön keskeinen positiivinen ilmapiiri. Uusia ideoita omaksutaan todennäköisemmin oman orkesterin ulkopuolelta, nuoren sukupolven muusikkojäsenten tai vierailevien taiteilijoiden kautta. Tulevaisuudessa kuntien talousvaikeudet saattavat johtaa orkestereiden rahoituksen pienenemiseen, minkä johdosta orkesterit saattavat joutua etsimään uusia rahoitusratkaisuja yksityiseltä sektorilta.