Browsing by Author "Bragge, Joonas"

Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalihuoltolain (1301/2014) sääntelemää erityistä tukea, pelkästään lapsia koskevat normit tarkastelun ulkopuolelle rajaten. Ensimmäiseksi työssä selvitetään tällaista tukea tarvitsevan henkilön käsitteellisiä sekä sääntelyteknisiä suhteita kansallisessa oikeusjärjestyksessä, identtisiä verrokkeja löytämättä. Koska erityistä tukea tarvitsevan henkilön abstraktion taustalta löytyy paitsi pyrkimys turvata tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saanti, sekä ”kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien” perusoikeuksien toteutuminen, taustoitetaan teeman suhteita auttavasti myös perus- ja ihmisoikeuksiin. Tutkielmaa voidaan myös motivoida samoin humaanein tarkoituksin. Toisena keskeisenä kokonaisuutena työssä tarkastellaan kysymystä erityistä tukea tarvitsevien henkilöydestä, keitä ovat erityistä tukea sosiaalihuollon piirissä tarvitsevat. Kysymykseen vastataan pääasiallisesti erityislakien kuten mielenterveys-, päihdehuolto- ja vammaispalvelulain legaalimääritelmiä soveltaen. Erityisen tuen saaminen ei kuitenkaan ole sidoksissa mihinkään diagnoosiin, minkä vuoksi tutkielman analyysiä voidaan pitää korkeintaan suuntaa-antavana. Mitään yhtenäistä tai ehdotonta määritelmää ei tukeen oikeutettujen piiristä voida löytää tai antaa. Kolmantena kokonaisuutena työssä on erityiseen tukeen oikeutettujen henkilöpiiriin kytkeytyvän oikeusaseman (oikeuksien ja velvollisuuksien) muotoilu. Tällöin perehdytään erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden neuvonnan ja ohjauksen, asiakkaan edun sekä itsemääräämisoikeuden sääntelyyn, lopuksi myös välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaavaan oikeuteen saada palvelukokonaisuuden huomioiva päätös. Sääntelyn ollessa avointa ja säädösperusteluiden niukkoja, esitetään työssä muualta sosiaali- ja hallinto-oikeudellisesta sääntelystä täydennystä hankkimalla syntetisoiva jäsennys, joka on vain yksi lukemattomista mahdollisista. Keskeisimpänä tutkimustuloksena tutkielmassa on sääntelystä johdettu viranomaisille laajoja velvollisuuksia turvata asiakasryhmien välistä yhdenvertaisuutta panostamalla erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden itsemääräämisoikeuden ja edun toteuttamiseen, jolloin keskeisimpiä välineitä tähän pyrittäessä ovat selvitys- ja selvittämisvelvollisuudet. Tutkielma sijoittuu oikeustieteen piiriin ja hyödyntää sekä pyrkii kehittämään sosiaalioikeuden käsite- ja sääntelyjärjestelmää. Tutkielmassa käytetään oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää, jolloin oikeudellisiin lähteisiin ja argumentaatioon perustuen systematisoidaan ja tulkitaan tutkielman aiheeseen liittyvää tutkimusmateriaalia.