Browsing by Author "Brandt, Linda"

Itsemurha on yhteiskunnallisesti merkittävä, vaiettu ja paljon voimavaroja kuluttava ilmiö. Suomessa tehdään kuukausittain noin 73 itsemurhaa jokaisen koskettaessa keskimäärin 6−10 lähiomaista. Syytä suomalaisten itsemurhien yleisyyteen ei tiedetä, mutta oletetaan, että syynä siihen on alkoholin käyttämisen kulttuuri ja suomalaisen miehen malli. Itsemurhaa ilmiönä, sekä itsemurhien ehkäisyä ja niiden vaikutuksia on tutkittu paljon, mutta läheisten näkökulma on yleisesti katsoen jäänyt tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Tämän tutkielman tarkoituksena on saada tietoutta siitä, mitä läheiselle tapahtuu hänen jouduttua kohtaamaan itsemurhan. Huomio kiinnittyy erityisesti itsemurhan kohtaamiseen nuorena aikuisena, suruprosesseihin, tuentarpeeseen ja surusta selviytymiseen. Tutkielman tutkimustehtävä on selvittää, miten nuori aikuinen kuvailee läheisen itsemurhasurun kohtaamista ja siitä selviytymistä. Surulla on erilaisia ilmenemismuotoja, mutta itsemurhan aiheuttama suru on omanlaistaan. Se voi purkautua monin eri tavoin. Suruun liittyviä tunteita on usein vaikea vastaanottaa ja tunnistaa ja surun patoutuminen voi aiheuttaa ongelmia. Suruprosessit on tässä tutkielmassa jaettu vaiheisiin: sokki, syyllisyys, viha ja hyväksyminen. Tutkielman aineisto on saatu haastatteluilla, jotka on toteutettu internetin välityksellä teemahaastatteluina. Haastatellut ovat olleet iältään 19-27 -vuotiaita naisia. Jokainen haastateltavista on kokenut läheisen itsemurhan yli puoli vuotta ennen haastatteluhetkeä. Enemmistölle haastateltavista läheinen tarkoitti omaa perheenjäsentä. Aineiston pääteemat olivat kuoleman yllätyksellisyys, suruprosessit, voimaantuminen ja selviytyminen. Itsemurhamenetystä potevan lähiympäristön tulisi tiedostaa, että itsemurhasuru poikkeaa niin sanotusta normaalista surusta. Surureaktiot voivat olla hyvinkin voimakkaat ja menetyksen työstäminen saattaa olla pitkäkestoista ja vaatia ammattiapua. Useimmiten on tärkeää saada ainakin lyhytkestoisesti ammattiapua, keston riippuessa omista voimavaroista ja tuen tarpeesta. Itsemurhasuru ilmenee prosessiluonteisesti. Sokkivaiheessa tarvitaan henkistä ensiapua ja on tärkeää saada muilta läsnäoloa, hiljaista tukea ja käytännöllistä apua. Läheisen on tärkeää saada tuntea, että hän ei ole yksin. Itsemurhan kohtaaminen saattaa olla ensimmäinen todella suuri kriisi nuoren aikuisen elämässä. Tämän johdosta, on tärkeää että hän saa tarvitsemansa avun. Usein ammatillinen apu on tärkeää ainakin ensimmäisen vuoden aikana. Ammatillisen avun saatavuuden tulisikin olla helppoa. Myös vertaistukiryhmistä voi saada hyvää apua surun käsittelyyn. Läheiselle itsemurha on kokonaisvaltaisesti järkyttävä kokemus. Kun läheinen on nuori aikuinen, on itsemurha asia, joka saattaa vaikuttaa voimakkaasti hänen identiteettiinsä. Mikäli elämässä on positiivisia asioita, mitä odottaa tulevaisuudelta, helpottaa se surusta selviytymisessä. Nuorena aikuisena kohdattu läheisen itsemurha saatetaan ottaa hyvinkin raskaasti. Toipuminen suurten menetysten jälkeen on mutkikas ja pitkäkestoinen prosessi, joka vaatii kokijaltaan paljon. Itsemurhasurusta selviytyminen ei tarkoita sitä, että läheinen unohtuisi ja elämä palaisi ennalleen. Surun kokeminen muuttaa ihmistä ja onkin tärkeää kohdata suru ja käsitellä sitä niin kauan, kuin se on yksilöllisesti tarpeen.