Browsing by Author "Brotherus, Iina"

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on koota yhteen ajantasainen tutkimustieto hevosen kivun tunnistamisesta ja arvioinnista eläinlääkäreiden, hevosenomistajien ja muiden hevosten kanssa toimivien käyttöön. Hevosen kivun tunnistaminen on tärkeää hevosen hyvinvoinnin, kivunhoidon ja kivunhoidon seurannan kannalta. Kipu määritellään epämiellyttäväksi sensoriseksi ja emotionaaliseksi kokemukseksi, johon liittyy kudosvaurio tai sen mahdollisuus, tai jota kuvataan kudosvaurion termein. Akuutin kivun tarkoituksena on suojata elimistöä ja estää lisävaurioiden syntyä. Krooninen kipu on pitkittynyttä kipua. Hyperalgesia tarkoittaa kivulle herkistymistä, ja sitä voi tapahtua ääreishermostossa mm. kudosvaurioalueelle tulevien tulehdusvälittäjäaineiden tai sympaattisen hermoston aktivaation vaikutuksesta. Kipusignaali muokkautuu matkalla ääreishermostosta keskushermostoon ja keskushermostossa, ja kivun kokemukseen vaikuttavat esimerkiksi yksilön aiemmat kokemukset, opitut asiat ja muistot sekä emotionaalinen tila. Stressaavan tai pelottavan kokemuksen aikana kivun kokemus voi olla pienempi kuin mitä se olisi normaalitilassa, ja toisaalta ahdistuneisuustila voi lisätä kivun kokemusta. Sydämen sykettä käytetään usein apuna hevosen kivun arvioinnissa, mutta siihen vaikuttavat myös monet muut tekijät. Muita hevosen kivun tunnistamiseen käytettyjä fysiologisia tunnusmerkkejä ovat hengitystiheys, sykevälivaihtelu, epäsuora verenpaineen mittaus ja hormonaaliset määreet kuten veren kortisolitaso. Hevosen kipua voidaan arvioida sen käyttäytymisestä, jolloin tarkkaillaan hevosen olemusta, asentoa, askellusta, vuorovaikutuskäyttäytymistä, kasvojen ilmeitä ja muuta käyttäytymistä, kuten syömiskäyttäytymistä. Kivun vaikutuksesta kasvoissa tapahtuu muutoksia silmän, korvien, turvan ja posken alueella. Kasvojen ilmeiden on todettu olevan käyttökelpoinen mittari akuuttia sisäelinperäistä, tuki- ja liikuntaelinperäistä sekä pään alueen kipua arvioitaessa. Yhdistelmäkipuasteikoissa pisteytetään kipuun liittyviä käyttäytymismuutoksia ja/tai fysiologisia parametreja, ja arvioidaan kivun vakavuusastetta niiden avulla. Hevosen tapaan ilmentää kipua vaikuttavat sen yksilölliset ominaisuudet, kuten rotu ja temperamentti, ja kivun tunnistamiseen voivat vaikuttaa näläntunne ja väsymystila, nukutus- ja kipulääkitys sekä muut sairaustilat. Koska hevoset ilmentävät kipua yksilöllisesti, on tärkeää, että hevosen normaalioloissa tuntevat ihmiset pystyvät tunnistamaan kiputilaan viittaavia käyttäytymismuutoksia. Kroonisen kivun arvioinnista on hevosten kohdalla vain vähän tutkittua tietoa. Hevosen selän ja kaulan asennolla sekä vuorovaikutuskäytöksellä suhteessa ympäristöön on todettu olevan yhteys pitkäaikaiseen selkäkipuun. Tulevaisuudessa olisi toivottavaa, että saataisiin lisää tietoa ratsastuksen tai ajon aikaisen kivun tunnistamisesta ja sen erottamisesta koulutustavasta, välineistä tai ympäristöstä johtuvista seikoista. Kroonisen ja lievän kivun tunnistamisesta tarvitaan lisää tietoa, ja akuutin kivun tunnistamiseen käytettyjen menetelmien, kuten kasvojen ilmeiden, soveltuvuutta näiden tunnistamiseen voitaisiin tutkia. Kivun arvioinnissa tulisi ottaa huomioon hevosten yksilölliset eroavaisuudet, ja pyrkiä mahdollisimman objektiivisiin tuloksiin.