Browsing by Author "Brotherus, Olivia"

Maisterintutkielmassani tutkin Mikko Rimmisen romaanin Jos se näyttää siltä (2019) toisen persoonan kertojaa. Päätutkimuskysymykseni ovat, miten toisen persoonan kertojaa voidaan kuvata narratologian välinein ja millaisia tehtäviä toisen persoonan kerronnalla on romaanissa. Tehtävistä keskityn huumoriin ja syyllisyyden tematiikkaan. Analysoin sitä, kuinka toisen persoonan kertoja luo teokseen huumoria. Lisäksi pohdin, miten teoksen kertoja kuvaa päähenkilö Lyyn syyllisyyttä ja kuinka toisen persoonan kertoja suhteutuu tunnustuksellisuuteen. Kertoja on tutkimuksessani tekstistä havaittava ääni, joka viittaa päähenkilö Lyyhyn yksikön toisen persoonan pronominilla sinä. Puhuttelun voi tulkita kohdistuvan joskus myös lukijaan. Narratologisen kirjallisuudentutkimuksen avulla havainnollistan sitä, missä suhteessa teoksen sinäkertoja on kertomaansa tarinaan ja päähenkilö Lyyhyn. Tutkimukseni teoreettinen tausta koostuu ensisijaisesti Monika Fludernikin ja Matt DelConten jälkiklassisista kerronnan malleista. Jos se näyttää siltä -romaanin toisen persoonan kerronta on avointa, ja sitä on mahdollista ymmärtää eri tavoin erilaisista narratologisista lähtökohdista. Tutkimuksessani on käynyt ilmi, että kertojan voi ymmärtää joko tarinan ulkopuoliseksi tai osaksi päähenkilö Lyytä. Kertoja on ulkopuolinen, koska ei ikinä nimeä itseään tai osoita olevansa henkilö kertomassaan tarinassa. Toisaalta kerronnan näkökulma on rajautunut Lyyhyn, ja kertojan ja Lyyn äänet myös sekoittuvat toisiinsa. Sinäkerrontaa ei esiinny juurikaan luonnollisissa arkikeskusteluissa, mikä tekee siitä epäluonnollista. Tämä näkyy tutkimustuloksissani. Romaanissa ikään kuin ulkopuolinen kertoja kertoo päähenkilö Lyylle tämän omaa tarinaa. Ymmärtämällä kertojan osaksi päähenkilöä, kertoja on mahdollista luonnollistaa ja tehdä inhimillisemmäksi. Tällöin sinäkerronta havainnollistaa Lyyn jakautunutta todellisuuskokemusta, heikentyvää muistia ja itsekriittistä puhetta itselleen. Tutkielmassani osoitan, että toisen persoonan kerronta luo Rimmisen teokseen huumoria. Sinä-pronominin avoimuus mahdollistaa sen, että kertojan ironinen pilkka voi kohdistua päähenkilöön, kertojaan ja välillä myös lukijaan. Kertoja on myös karnevalistinen, sillä toisen persoonan kerronta kyseenalaistaa kertomisen ja tarinan erillisyyden sekä leikittelee kielellä. Lisäksi tutkimukseni osoittaa, että teoksen sinäkerronta liittyy keskeisesti syyllisyyden tematiikkaan. Romaanissa poika, jonka kanssa sosiaalisesti eristäytynyt Lyy on ystävystynyt, katoaa. Lyy vaikuttaa syylliseltä, mikä johtuu osittain kerronnasta. Toisen puolesta puhuva sinäkertoja arvioi ja ikään kuin ”syyttää” päähenkilöä. Kertojan yhteneväisyys päähenkilön kanssa mutkistaa syyllisyyden kysymystä, koska kerronnan rajautuminen muistiongelmista kärsivään Lyyhyn estää totuuden paljastamisen. Toisen persoonan kerronnan vuoksi myös tunnustaminen ja Lyyn minuuden eheytyminen totuuden paljastamisen avulla osoittautuvat mahdottomaksi.