Browsing by Author "Buonocore, Monica"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan oppivelvollisuuden laajentamisen oikeuttamista sitä käsittelevissä valtionhallinnon asiakirjoissa. Tutkielman taustalla on Marinin hallitusohjelmaan kirjattu koulutuspoliittinen uudistus, jolla on haluttu varmistaa jokaisen peruskoulun päättävän suorittavan toisen asteen koulutuksen osana koulutus- ja osaamistason nostamisen, oppimiserojen kaventumisen ja koulutuksen tasa-arvon lisääntymisen strategista tavoitetta. Laajennettu oppivelvollisuus astui voimaan 1.8.2021. Tutkielman aineisto koostuu oppivelvollisuuden laajentamista käsittelevästä hallituksen esityksestä sekä vuoden 2021 valtioneuvoston koulutuspoliittisesta selonteosta ja Marinin hallitusohjelmasta. Oikeuttamisen toteutumista paikannetaan aineistosta kriittisen diskurssianalyyttisen luennan kautta, jonka mukaan kielenkäytön nähdään ilmentävän ja ylläpitävän sosiaalisia rakenteita ja valtasuhteita. Teoreettista viitekehystä täydentää hallinnan analytiikan tutkimussuuntauksen keskeiset käsitteet ja analyysitapa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella millaisten representaatioiden eli esittämisen ja kuvaamisen tapojen varassa oppivelvollisuuden laajentamisen oikeutuksen diskursseja rakennetaan sekä tunnistaa, miten kyseiset diskurssit sekä ilmentävät että ylläpitävät hallinnan toteutumista. Tutkielman tutkimuskysymys on: millaisten ongelmarepresentaatioiden varassa oppivelvollisuuden laajentaminen oikeutetaan? Oppivelvollisuuden laajentamisen oikeutusta rakennetaan aineistossa kytkemällä se koulutuksen nykytilaa koskeviin haasteisiin, kouluttautumista koskeviin arvostuksiin sekä oppivelvollisen nuoren toimijuutta koskeviin diskursseihin. Oikeutus konkretisoituu osoittamalla puutteet koulutuksen tasavertaisuuden toteutumisessa sekä työelämän osaamis- ja koulutustason vaatimuksiin vastaamisessa, jotka näyttäytyvät ongelmallisina kouluttautumisen arvostusta ja välttämättömyyttä korostavan rationalisoinnin valossa. Oppivelvolliset nuoret näyttäytyvät uudistuksen keskeisenä kohderyhmänä, jotka yhtenäistetyn koulutuspolun myötä tuodaan peruskoulun päätyttyä osaksi koulutussysteemiä ja yhteiskunnallista osallisuutta. Tarve toisen asteen koulutukseen hakeutumiseen ja osallistumiseen asetetaan nuoren itsenäisen harkintakyvyn ulkopuolelta koulutuksen ulkopuolisuuden yksilölle ja yhteiskunnalle aiheuttamiin negatiivisiin seurauksiin vedoten. Laajennettu oppivelvollisuus näyttäytyy nuoren elämän siirtymävaiheessa valtion ylläpitämänä turvaverkkona, jonka tavoitteena on koulutukseen kiinnittymisen kautta ohjata ja kannatella nuorta turvatuksi ja sujuvaksi nähtyyn elämänkulkuun sekä osallistuvaan kansalaisuuteen.