Browsing by Author "Carpelan, Christa"

Lapsen edun ensisijaisuus on määritelty YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. Sopimus on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1991, ja on yhtä velvoittava kuin muut eduskunnan säätämät lait. Lapsivaikutusten arviointi on keskeinen väline lapsen edun määrittämisessä. Sen käyttöönotto on ollut kirjattuna Vanhasen hallitusohjelmasta asti. Lapsivaikutusten arviointi ei kuitenkaan toteudu julkisessa päätöksenteossa velvoitteista ja vaatimuksista huolimatta. Erityisesti lapsivaikutusten arviointiin oleellisesti kuuluva lasten ja nuorten osallisuus jää usein toteuttamatta. Tässä tutkimuksessa lapsivaikutusten arviointia tarkasteltiin osana ennakkovaikutusten arviointina. Maisteritutkielman tarkoituksena oli tuottaa tietoa lapsivaikutusten arvioinnin käyttöönottoa edistävistä keinoista. Lapsivaikutusten arvioinnin avulla lapset tulevat paremmin huomioiduksi kuntapäätöksenteossa. Tarkastelutasoksi valittiin kunnat, sillä hyvinvointialueiden käynnistämisen jälkeenkin kuntien vastuulle jäävät lapsiperheitä eniten koskettavat peruspalvelut kuten koulu, varhaiskasvatus, harrastustoiminta ja asuminen. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla Kymenlaakson kuntien (Hamina, Kotka, Kouvola, Miehikkälä, Pyhtää ja Virolahti) viranhaltijoilta, kuntapäättäjinä toimivilta luottamushenkilöiltä sekä sidosryhmän edustajilta kuten järjestöjen ja seurakuntien toimijoilta ja nuorisovaltuutetuilta. Yhteensä haastateltuja asiantuntijoita oli 20. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Lapset paremmin huomioiva kuntapäätöksenteko on mahdollista, kun kunnalla on edellytyksiä toteuttaa lapsivaikutusten arviointia sekä osaamista, työkaluja ja resursseja arvioinnin käytäntöön vientiin. Keinoiksi asiantuntijat tunnistivat sitoutuminen lapsen oikeudet tunnustavaan strategiseen ja tulevaisuusorientoituneeseen johtamiseen. Myös päätöksenteon prosessi tulee rakentaa lapsivaikutusten arviointia tukevaksi. Tämä tarkoittaa, että arvioinnin toteuttamisesta tehdään hallinnolliset päätökset, arviointi kuvataan osaksi päätöksenteonprosessia, valmisteluun ja seurantaan varataan riittävästi aikaa ja resursseja. Vastuut roolitetaan ja tunnistetaan osaksi työnkuvaa kuuluvaksi. Lasten- ja nuorten osallisuutta parannetaan luomalla rakenteet sidosryhmäyhteistyöhön ja otetaan käyttöön lapsi- ja nuorisoystävälliset kuulemisen kanavat. Toimivat systeemit mahdollistavat sekä järjestöjen asiantuntijuuden paremman hyödyntämisen, että olemassa olevan tiedon saavutettavuuden. Koulutusta järjestetään systemaattisesti, kuin myös konkreettisia ohjeistuksia ja tukea arvioinnin toteuttamiseen. Kymenlaakson kunnissa on tahtoa kehittää päätöksentekokulttuuria lapset paremmin huomioivaksi. Useissa kunnissa on jo tehty yksittäisiä toimenpiteitä, joita haastatellut tunnistivat lapsivaikutusten arvioinnin käyttöönottoa edistäviksi keinoiksi. Yksittäiset toimenpiteet eivät kuitenkaan ole riittäviä muuttamaan toimintakulttuuria käytännössä. Keinojen tulee ulottua ketjumaisesti läpi eri tasojen, joita tunnistettiin kolme:1) Henkilökohtainen taso (asenne, tahtotila, ymmärrys) 2) Operatiivinen taso (prosessit, resurssit, osaamisen vahvistaminen) 3) Kulttuurinen taso (tulevaisuusorientoituneisuus, tietoperustaisuus, verkostoyhteistyö).