Browsing by Author "Ceder, Elisa"

Tutkimuksen kohteena on sijoituspalveluyrityksen tiedonanto- tai selonottovelvollisuuden laiminlyönnistä seuraava vahingonkorvausvastuu. Oikeussäännösten systematisoinnin ja tulkinnan keinoin selvitetään voimassa olevan korvausoikeuden sisältöä. Tulkinnan ja systematisoinnin kohteena on sijoituspalveluyrityksen tiedonanto- ja selonottovelvollisuus sekä sijoituspalvelulain vahingonkorvausnormi, minkä lisäksi tutkimuksessa jäsennellään sopimusperusteisen korvausvastuun edellytyksiä. Sijoituspalveluyritykselle on laissa säädetty tiedonanto- ja selonottovelvollisuus sen tarjotessa sijoituspalvelua ei-ammattimaiselle asiakkaalle. Näiden velvollisuuksien sisällön ja laajuuden hahmottaminen edellyttää sijoituspalvelulain systematiikan tuntemista. Tiedonanto- ja selonottovelvollisuus määräytyy asiakasluokan ja tarjotun sijoituspalvelun mukaan. Nämä velvollisuudet ovat laajimmillaan palveluntarjoajan tarjotessa toimeksiantopohjaisia sijoituspalveluja ei-ammattimaisille sijoittajille. On todennäköisintä, että tiedonantovelvollisuutta koskevat virheet tapahtuvat juuri ei-ammattimaisten sijoittajien kanssa asioitaessa, sillä heidän voidaan katsoa olevan tiedollisesti heikommassa asemassa verrattuna ammattimaisiin sijoittajiin. Tämän vuoksi tutkitaan ei-ammattimaisten sijoittajien kärsimiä tiedonanto- tai selonottovirheestä johtuvia vahinkoja ja niitä koskevia vahingonkorvausoikeudellisia kysymyksiä. Sijoituspalvelulain mukaisen vahingonkorvausnormin arvioiminen tutkimuksen yhtenä osana on perusteltua hiljattain tapahtuneen normia koskeneen päivityksen vuoksi. Korvausnormi tulee sovellettavaksi silloin, kun vahinkoa on aiheutettu sijoituspalvelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisella menettelyllä. Lisäksi korvausvastuun toteutuminen edellyttää sijoituspalveluyrityksen tuottamusta. Sijoituspalveluyrityksen laiminlyödessä sille laissa määritellyn tai Finanssivalvonnan määräyksissä ja ohjeissa esitetyn tiedonanto- tai selonottovelvollisuuden, ja aiheuttaen samalla asiakkaalleen vahinkoriskin, sen voidaan katsoa menetelleen tuottamuksellisesti. Tuottamusta koskeva todistustaakka määräytyy käytännössä käsillä olevan vastuuperusteen mukaisesti. Sijoituspalvelulain vahingonkorvausnormi soveltuu sekä sopimuksenulkoisessa suhteessa että sopimussuhteessa aiheutuneisiin vahinkoihin. Sijoituspalveluyrityksen ja ei-ammattimaisen sijoittajan välillä vallitsee kuitenkin yleensä sijoituspalvelua koskeva sopimus, jonka osaksi sijoituspalvelulain mukaisten velvollisuuksien nähdään asettuvan. Näin ollen, sijoituspalvelulain korvausnormista huolimatta, sijoituspalveluyrityksen korvausvastuu ei-ammattimaista sijoittajaa kohtaan jäsentyy parhaiten sopimusperusteisen korvausvastuun mukaisesti. Syy-yhteyttä ja vahingon määrää koskevien kysymysten osalta näyttö on keskeisessä asemassa, minkä vuoksi näyttökysymykset muodostuvat keskeisiksi sijoituspalveluyrityksen korvausvastuuta määritettäessä.