Browsing by Author "Cruz, Paula"

Tutkimus on kehittynyt eri tieteenaloilla nopeasti, tutkimustulokset ovat luotettavampia ja myös tulosten arviointi edellyttää erikoistunutta osaamista. Yhteiskunnan ja tieteellisen tutkimuksen kehitys heijastuu myös tuomioistuimiin ja oikeudenkäynteihin. Vahingonkorvausoikeudelliset ongelmat koskevat yhä erikoistuneempia kysymyksiä, jolloin ratkaisua haasteellisiin tilanteisiin haetaan asiantuntijatodistelusta. Tutkielmassa tarkastellaan asiantuntijatodistelua vahingonkorvausasiassa Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan. Asiantuntijatodistelun näyttöproblematiikkaa lähestytään lainopin metodein jakaen tarkasteltavat teemat todistusharkintaan, näytön riittävyyteen ja todisteluun liittyviin kysymyksiin. Keskeisessä asemassa ovat kysymykset siitä, mitkä seikat vaikuttavat asiantuntijatodistelun näytön arviointiin vahingonkorvausasiassa, miten todistelu tosiasiassa valikoituu sekä kysymys siitä, miten asiantuntijatodistelu palvelee aineellisen totuuden tavoitteen saavuttamista. Näyttökysymykset nähdään usein haasteellisina, ja näytön arviointia vaikeuttavat vahingonkorvausasiassa erityisesti käsite- ja ajatteluerot eri tieteenalojen välillä, keskenään ristiriitaiset asiantuntijalausunnot sekä oppiristiriidat eri koulukuntien välillä. Toisaalta haastavuutta lisää epäselvyys siitä, missä määrin asiantuntijan henkilöön liittyvien tekijöiden tulisi vaikuttaa näytön arviointiin lainsäädännön jättäessä kysymyksen avoimeksi ja oikeustieteilijöiden päätyessä kannanotoissaan vastakkaisiin lopputuloksiin. Lisäksi haasteena voidaan nähdä viranomaisperäisen asiantuntijatodistelun vahva näyttöarvo todistusharkinnassa yhdessä sen havainnon kanssa, ettei todistelun valikoituminen ole mahdollisesti kaikissa tilanteissa systemaattista, avointa ja ennakoitavaa. Asiantuntijatodistelun arvioinnissa aktualisoituvat myös näytön riittävyyteen liittyvät ongelmat. Kiinteitä todistustaakkanormeja ja korkeita näyttökynnysvaatimuksia sovelletaan vahingonkorvausasiassa pääsääntöisesti vapaan todistusteorian mukaisesti ilman systemaattiseen päätöksentekoteoriaan perustuvaa menettelyä. Sanottu saattaa johtaa siihen, että asiantuntijatodistelun näyttöproblematiikkaan liittyvä ratkaisutoiminta muodostuu jossain määrin sattumanvaraiseksi, mikä aiheuttaa haasteen asianosaisten oikeusturvan toteutumiselle. Vahingonkorvausoikeudenkäynneissä osapuolet edustavat usein tiedollisesti, taidollisesti ja taloudellisesti hyvin erilaisia toimijoita. Näyttökynnyksen määrittäminen päätöksentekoteoriaan perustuvan mallin avulla, huomioiden systemaattisemmin myös muut tilanteessa vaikuttavat tekijät, saattaisi edistää asianosaisten mahdollisuuksia päästä vahingonkorvausasiassa aineellisesti oikeaan lopputulokseen. Mallin mukainen arviointi vähentäisi mahdollisesti myös asiantuntijatodistelun todistusharkintaan ja todistelun valikoitumiseen liittyviä ongelmia.