Browsing by Author "Daham Kheder, Mahmod"

Tutkielman tavoitteena on arvioida konsernien tappiontasaamisen mahdollisuutta eri jäsenvaltiossa sijaitsevien konserniyhtiöiden välillä. Tutkielmassa pitäydytään yritysjärjestelyjen osalta tappioiden verokohteluun rajat ylittävissä sulautumistilanteissa, sekä konsernivähennyksellä toteutetun tuloksentasauksen mahdollisuuden arvioimisessa. Alueellisesti tutkielma keskittyy konserniyhtiöiden piirissä, joiden kotipaikka on EU:n ja ETA:n alueella. Vuosilta 2020–2021 voidaan tunnistaa Suomen kannalta kaksi merkittävää seikkaa tässä aihepiirissä. Vaikutuksin 1.1.2021 Suomen konserniverojärjestelmään implementoitiin Konsernivähennyslaki. Konsernivähennyslain implementoinnin myötä suomen konserniverojärjestelmässä säädetään ensimmäistä kertaa tappioiden verokohtelusta rajat ylittävissä tilanteessa, jossa konsernille ei jää jäsenvaltion alueelle kiinteää toimipaikkaa. Toiseksi, 15.5.2020 KHO antoi viisi päätöstä koskien rajat ylittävää tappiontasausta. Ottaen huomioon, että KHO:n aikaisempi ratkaisukäytäntö on ollut tämän oikeuskysymyksen osalta niukkaa, päätösten sisällön analysoiminen on ollut erittäin arvokasta. Molempien seikkojen lähemmästä tarkastelusta voidaan todeta, että tappioiden siirtymisessä rajat ylittävästi sulautumistilanteissa ja tuloksentasaamisessa tytäryhtiölle annettavalla konsernivähennyksellä lopullisen tappion periaate on avainasemassa. Tämä on selvää, kun otetaan huomioon Konsernivähennyslain esityöt, lain sanamuoto, konsernivähennykselle asetetut edellytykset, sekä KHO:n linjaus tuoreessa ratkaisukäytännössä. Tästä syystä tutkielmassa lopullisen tappion periaatteen edellytyksien jäsentäminen on ollut korostuneessa asemassa. Tällä hetkellä tappioiden lopullisuuden osoittaminen on ainoa poikkeusääntö, joka mahdollistaa rajat ylittävän tappiontasauksen. Tutkielman metodina on lainoppi. Lainopille ominaiseen tapaan tutkielmassa on pyritty selvittämään lopullisen tappion periaatteen edellytyksiä analysoimalla asianmukaisia oikeuslähteitä. Yhtenä lopullisen tappion periaatteen edellytyksenä on se, että tappiontasaamisen tulee olla sallittua kotimaisen lainsäädännön nojalla. Tämän valossa tutkielman alkuvaiheessa on paneuduttu ja analysoitu veroneutraalille sulautumiselle, konserniavustukselle ja konsernivähennykselle säädetyistä lain asettamista vaatimuksista. Lopullisen tappion periaate on EUT:n ratkaisukäytännössä syntynyt ja kehittynyt periaate. Tämän oikeuskysymyksen osalta tutkielmassa on tukeuduttu EUT:n päätökseen asiassa C-446/03 Marks & Spencer ja sen jälkeiseen relevanttiin EUT:n ratkaisukäytäntöön. Tutkielman loppuvaiheessa pääpisteenä on ollut KHO:n tuore ratkaisukäytäntö. Objektiivina on ollut arvioida, miten KHO on soveltanut lopullisen tappion periaatteen edellytyksiä sen ratkaisukäytännössä. Lähtökohtaisesti kansalliset rajoittavat säännökset, jotka asettavat objektiivisesti arvioituna vastaavanlaiset rajat ylittävät tapaukset eri asemaan kuin kansalliset järjestelyt on katsottu SEUT sijoittautumisoikeuden vastaisiksi. Rule of reason periaatteen mukaisesti rajoittamiselle on kuitenkin katsottu olevan oikeuttamisperusteet. Rajoittamista ei ole kuitenkaan katsottu oikeutetuksi, jos kyseessä on tappiollisen yhtiön lopulliset tappiot. Tältä osin on katsottu, että rajoittaminen ei läpäise suhteellisuusperiaatepunnintaa. Asia C-446/03 Marks & Spencer oli mullistava tällä alalla mutta se jätti myös monta avointa kysymystä lopullisen tappion periaatteen edellytyksien osalta. EUT on täsmentänyt lopullisen tappion edellytyksien sisältöä Marks & Spencer tapauksen jälkeisessä ratkaisukäytännössä. EUT:n ratkaisukäytännön analysoimisen tuloksena voidaan todeta, että vallitsevassa oikeustilassa lopullisen tappion poikkeuksen edellytykset ovat asetettu hyvin korkealle ja vähennystä hakevalle osapuolelle on asetettu hyvin ankara näyttötaakka. EUT:n ja KHO:n ratkaisukäytäntö mukailee hyvin vahvasti jäsenvaltioiden poliittisia ja taloudellisia intressejä. Vaikka teoreettisella tasolla lopullisen tappion periaate mahdollistaa tappioiden siirtymisen rajat ylittävästi, käytännön tasolla näyttötaakka on kuitenkin asetettu hyvin epäkäytännölliselle tasolle. Tämän valossa ei ole yllättävää, että meillä ei ole vielä tällä hetkellä EUT:n tai KHO:n ratkaisukäytäntöä, jossa lopullisen tappion näyttötaakka olisi hyväksytysti näytetty toteen. Toisaalta siitäkin huolimatta, että näyttötaakka on asetettu tällä hetkellä hyvin korkealle, todennäköisesti jatkossakin konserniyhtiöt ympäri Eurooppaa pyrkivät näyttämään tämän toteen. Tätä puoltaa mm. EU:n sisämarkkinatavoitteen intressi sekä tappioiden merkittävä taloudellinen intressi konsernien näkökulmasta. Lopullisen tappioiden ankara näyttötaakka on haastettuna tällä hetkelläkin vireillä olevassa EFTA tuomioistuimen asiassa E-7/23 ExxonMobil Norway AS. Tämän valossa voimme toiveikkaina todeta, että lopullisen tappion periaatteen ankara näyttötaakka ei ole ainakaan tällä hetkellä vielä kiveen hakattu.