Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Dahlbacka, Ville"

Sort by: Order: Results:

  • Dahlbacka, Ville (2023)
    Terry Pratchett (1948-2015) oli yksi Englannin tunnetuimmista kirjailijoista. Maailmalla erityisen tunnettu on Discworld-sarja (suom. Kiekkomaailma), joka käsittää yli 40 romaania sekä liudan muita lyhyempiä teoksia. Pratchett on tunnettu humanistina ja satiirikkona ja on pitkän uransa aikana julkaissut kirjallisia tuotoksiaan aina scifistä fantasiaan. Pratchettin työt ovat usein hyvin kantaaottavia ja yhteiskuntakriittisiä, niiden aiheet ja teemat ovat vaivatta rinnastettavissa kirjojen kirjoitusajan ilmapiiriin ja yhteiskunnalliseen diskurssiin. Tutkielman tavoite on selvittää, kuinka autenttinen usko rakentuu Discworldissa niin uskonnon, kulttuurin, kuin ammatti-identiteetinkin kautta. Erityistarkastelun kohteena ovat vartioston komentaja Sam Vimes, noitien de facto johtaja Esmerelda Weatherwax, Ankh-Morporkin kaupunkivaltion laillinen kuningas Carrot, ammattirikollinen Moist von Lipwig sekä kuoleman henkilöitymä Death. Apuvälineenä käytän Erving Goffmanin teatterivertausta, jossa yhteiskunta vertautuu näyttämön (stage), kulissien (backstage) ja yksityiselämän (offstage) kautta yleisöön ja esiintyjiin. Jaan löydökseni temaattisen analyysin avulla eri teemoihin, joiden kautta määrittelen autenttisuuden rakentumisen: • Doing it for others • Lies both big and small • Remaining Analyysissä peilaan autenttisen toiminnan eettistä ulottuvuutta Charles Taylorin kolmen “mielipahan” (englanniksi malaise) kautta. Vaikka autenttinen käytös on vaikeaa määritellä ulkoisin keinoin, sen puute on helposti tunnistettavissa. Autenttisuus kumpuaa itsevarmuudesta, joka syntyy suurelta osin siitä, että on sinut itsensä kanssa. Tämä on tutkielmani ytimessä: on liki mahdotonta olla autenttinen toimija, mikäli ei tunne itseään ja paikkaansa maailmassa. Tutkielmani sijoittuu osaksi keskustelua, jonka keskiössä on uusmodernin fantasiakirjallisuuden asenteet järjestäytynyttä uskontoa kohtaan. Tämä on joskus ilmaistu ytimekkäästi, joskin hieman kieli poskessa, “kirkko paha, lohikäärmeet hyvä”.