Browsing by Author "Dubois, Gaïdig"

Tässä pro gradu -tutkielmassa valotetaan translatiivin käyttöä lauseissa, jotka eivät esitä varsinaista muutosta, kuten Luulin itseäni onnelliseksi. Nämä lauseet erottuvat translatiiviadverbiaalisista resultatiivilauseista (Isä maalasi talon punaiseksi), joissa muutos on selkeästi havaittavissa. Tarkasteltava ilmiö nimetään tutkimuksessa mentaalimuutosmuotiksi lähtö-oletuksen mukaan, että translatiivi ilmaisee ellei fyysisessä maailmassa ainakin henkilön mielessä tapahtuvaa muutosta. Tämän työn tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: (1) Mikä on mentaalimuutosmuotin rakenne?, (2) Mikä on mentaalimuutosmuotin käyttö? ja (3) Miksi translatiivia käytetään asiaintilan ilmaisemiseen? Tutkimuksen aineisto muodostuu etupäässä mentaalimuutosmuotin ja tätä lähellä olevien rakennetyyppien esiintymistä, jotka ovat peräisin kahdesta Käännössuomen korpuksesta (Mauranen 2000) löytyvästä nykyromaanista: Pentti Holapan romaani Ystävän muotokuva (1998) sekä alun perin ranskaksi ilmestynyt ja myöhemmin suomennettu Marie Darrieussecqin romaani Sikatotta (1997) [ransk. Truismes 1996]. Aineistoa täydentävät eri tietokirjoista, artikkeleista ja Internetistä otetut esimerkit. Mentaalimuutosmuotti määritetään työssä tunnusmerkkiseksi translatiivirakenteeksi, joka rakentuu prototyyppisesti agenttimaisesta subjektista, mentaaliverbistä, patienttimaisesta objektista ja translatiivisijaisesta predikatiiviadverbiaalista. Tutkimuksen pääasiallinen teoreettinen viitekehys on konstruktiokielioppi ja kognitiivinen kielioppi. Etenkin kaksi asiaa viittaa mentaalimuutosmuotin konstruktioluonteeseen: ensinnäkin objektin käyttö, joka saattaa olla mentaalimuutosmuotissa valenssinvastainen (Hän väitti minua valehtelijaksi), toiseksi translatiiviadverbiaali, joka ei ilmaise varsinaista muutosta. Mentaalimuutosmuotin tarkastelua varten nojaudutaan myös verbin semantiikkaa ja argumenttirakennetta sekä objektin sijanvaihtelua ja lauseen aspektuaalisuutta koskevaan kirjallisuuteen. Mentaalimuutosmuotille ominaisen lisämerkityksen esitetään olevan tietty subjektiivisuuden merkitys, joka erottaa rakenteen sitä lähellä olevasta partisiippirakenteesta (Hän väitti minun olevan valehtelija) ja että-lauseesta (Hän väitti, että minä olen valehtelija). Muotin subjektiivisuuden ja sen ytimessä olevan translatiivin tarkastelussa käytetään kognitiivisen kieliopin korosteisuuden käsitettä. Analyysin pääjohtopäätöksenä on, että muotin subjektin kanssa suorassa yhteydessä oleva translatiiviadverbiaali korostaa koko rakenteen dynaamisuutta ja sitä kautta subjektihenkilön läsnäoloa ja subjektiivisuutta sekä samalla luokitus- ja arviointitapahtumaa agentiivisena tekona.