Browsing by Author "Eeva, Antti"

Tutkielman tavoitteena on tutkia ja arvioida rahoitusyhtiön mahdollisuutta kirjata MK 14:4.1 1 kohdan mukainen rakennusta tai laitetta koskeva erityinen oikeus sale and lease back tyyppisten rahoitusjärjestelyiden yhteydessä. Sale and lease back järjestelyssä on kyse rahoitus- ja vakuusjärjestelystä, jossa asiakas/vuokralleottaja myy järjestelyn kohteena olevan esineen rahoitusyhtiölle/vuokralleantajalle, minkä jälkeen rahoitusyhtiö välittömästi vuokraa kyseisen esineen takaisin asiakkaalle pitkäkestoisella vuokrasopimuksella. Järjestelyä voidaan käyttää sekä liiketaloudellisista että vakuusoikeudellisista lähtökohdista. Tutkimuksen keskeinen teema liittyy problematiikkaan, jossa rahoitusyhtiön asema suhteessa kiinteistön omistajan velkojiin jää vaille esineoikeudellista sivullissitovuutta tilanteissa, joissa sale and lease back järjestelyn kohteena on kiinteistöllä sijaitseva rakennus tai laite. Oikeuskirjallisuudessa ja osittain myös käräjäoikeuksien aikaisessa kirjaamiskäytännössä on tullut esiin rahoitusyhtiön aseman vahvistaminen MK 14:4.1 1 kohdan mukaisella erityisen oikeuden kirjaamisella. Kirjauksen sallittavuus on kuitenkin ollut epävarmalla pohjalla ja korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2014:36 katsottiinkin, että lainkohdan mukaista kirjausta ei tule sallia kyseisessä tilanteessa. Keskeiseksi tutkimuskysymykseksi nousee näin ollen, tulisiko MK 14:4.1 1 kohdan mukainen erityisen oikeuden kirjaaminen sallia sale and lease back tyyppisten rahoitusjärjestelyiden yhteydessä. Ennen tähän pääasialliseen tutkimuskysymykseen vastaamista on selvitettävä vastaukset alisteisille tutkimuskysymyksille siitä, mikä on rahoitusyhtiön asema rakennusta tai laitetta koskevassa sale and lease back järjestelyssä suhteessa sivullisiin sekä millaisia oikeusvaikutuksia MK 14:4.1 1 kohdan mukaisella kirjauksella olisi rahoitusyhtiön asemaan kuvatussa tilanteessa. Tutkimuskysymyksiä lähestytään lainopillisin metodein. Lainopillisen tutkimuksen tarkoituksena on muun muassa oikeudellisten sääntöjen sisällön ja niiden ajatellun soveltamisen selvittäminen. Tätä tarkoitusta varten tutkielman keskeisenä lähdepohjana toimivat asiaan liittyvä säädösmateriaali, erityisesti maakaari (12.4.1995/540) esitöineen, kotimainen oikeuskirjallisuus ja olemassa oleva oikeuskäytäntö, jota tässä tutkielmassa edustaa erityisesti mainittu KKO 2014:36. Tutkielmassa selvitetään voimassa olevan oikeuden sisältöä analysoimalla edellä mainittuja lähteitä ja muodostamalla näin tulkintakannanotto voimassa olevan oikeuden sisällöstä ja KKO:n ratkaisun oikeellisuudesta. Keskeisenä tutkimustuloksena voidaan esittää, että MK 14:4.1 1 kohdan mukaiseen kirjaamismahdollisuuteen sale and lease back järjestelyssä on suhtauduttava voimassa olevan oikeutemme mukaan kielteisesti. Korkeimman oikeuden ratkaisu asiassa vastaa voimassa olevan sisältöä. Tutkimuksessa kuitenkin ilmenee, että rahoitusyhtiön aseman turvaamiselle on esitettävissä perusteltuja oikeuspoliittisia argumentteja ja että kirjaamisen salliminen sale and lease back järjestelyssä ei oikeusvaikutuksiltaan toisi rahoitusyhtiölle parempaa asemaa kuin lainkohdan mukaisella kirjaamisella saavutetaan esimerkiksi rahoitusleasingiin perustuvan järjestelyn yhteydessä. Tästä syystä tutkimustuloksissa todetaankin, että asiassa olisi perusteltuja syitä lainsäädännöllisille tarkistuksille kirjaamisen sallimiseksi. Vallitsevan oikeustilan aikana rahoitusyhtiön esineoikeudellisen aseman turvaamiseksi sale and lease back järjestelyn yhteydessä on kuitenkin etsittävä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia.