Browsing by Author "Ehrman, Johan"

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalialan ammattilaisten toimitilaa ja harkinnan käyttöä. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, miten sosiaalialan ammattilaiset käyttävät harkintavaltaansa arvioidessaan asiakkaidensa palveluntarpeita ja miten sosiaalialan ammattilaiset tulkitsevat toimitilaansa harkinnan suhteen. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin yhdessä Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön toimipisteessä. Tutkimukseen osallistui kaksi aikuissosiaalityön tiimiä (joissa työskentelee yhteensä 21 sosiaalialan ammattilaista), jotka työskentelevät yli 30 vuotiaiden asiakkaiden kanssa. Tutkimuksen aineisto koostuu sosiaalialan ammattilaisten (sosiaaliohjaajat ja sosiaalityöntekijät) asiakkailleen tekemistä kirjallisista tilannearvioinneista sekä kahdesta fokusryhmähaastattelusta. Tilannearvioineissa sosiaalialan ammattilaiset määrittelevät asiakkaiden sosiaalihuoltolain mukaiset palveluntarpeet. Tilannearvioinnit analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Kirjallisissa tilannearvioinneissa sosiaalialan ammattilaisten käyttämä harkinta on aineiston perusteella jaettavissa neljään luokkaan: hoitokontakteihin, asumiseen, työllistymiseen ja taloudelliseen tukemiseen liittyvään harkintaan. Fokusryhmähaastattelujen pohjustukseksi tilannearviointien analyysin tulokset esiteltiin haastatteluihin osallistuneille sosiaalialan ammattilaisille. Fokusryhmähaastattelut analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käytetty teoreettinen analyysimalli kostuu neljästä erilaisesta sosiaalityön toimintamallista, diagnostisoivasta, sanktioivasta, byrokraattisesta sekä osallistavasta sosiaalityön toimintamallista. Teoriaohjaavan analyysin perusteella aineistosta muodostuu viisi erilaista sosiaalityön toimintamallia, joiden puitteissa sosiaalialan ammattilaiset työskentelevät ja käyttävät harkintaa. Nämä viisi luokkaa ovat byrokraattinen sosiaalityön toimintamalli, osallistava sosiaalityön toimintamalli, sanktioiva sosiaalityön toimintamalli, huolenpito sosiaalityön toimintamallina sekä hiljainen vastarinta sosiaalityön toimintamallina. Tutkimusten tuloksista ilmenee sosiaalialan ammattilaisten omaksuvan eri asiakasryhmien kanssa erilaisia sosiaalityön toimintamalleja. Syrjäytyneiksi arvioitujen asiakkaiden kanssa sosiaalialan ammattilaiset työskentelevät ja käyttävät harkintaa kahdella eri tavalla. Osallistavassa sosiaalityön toimintamallissa työskentelyn ja harkinnan käytön tavoite on saada asiakas osalliseksi yhteiskuntaan. Hiljaisen vastarinnan sosiaalityön toimintamallissa työskentelyn ja harkinnan käytön tavoite on suojella asiakasta yhteiskunnan tarjoamilta aktivointitoimenpiteiltä ja kuntoutukselta. Sosiaalialan ammattilaiset käyttävät harkintaa byrokraattisen sosiaalityön toimintamallin mukaisesti työskennellessään kriisimajoitusta tarvitsevien asiakkaiden parissa. Byrokraattisen sosiaalityön toimintamallin elementit toteutuvat myös niiden asiakkaiden parissa, joiden ei arvioitu tarvitsevan lisäpalvelua. Asunnottomien asiakkaiden kanssa sosiaalialan ammattilaiset omaksuvat huolenpitoon perustuvan sosiaalityön toimintamallin. Työskentelyn tavoitteeksi muodostui asiakkaan ensisijaisen ongelman, eli asunnottomuuden hoitaminen sekä asiakkaasta huolehtiminen. Asumiseen liittyvissä kysymyksissä työskentely ja harkinnan käyttö on tulosten perusteella luonteeltaan sanktioivaa. Työskentelyn tavoitteena oli saada asiakkaat toimimaan yhteiskunnan normien mukaisesti, eli turvamaan oma asumisensa. Lapsiperheiden osalta tuloksista ilmenee, että sosiaalialan ammattilaiset kokevat lapsiperheiden olevan tietoisia siitä, että lainsäädäntö velvoittaa turvamaan lapsiperheen asumisen Tutkimuksen tulokset osoittavat sosiaalialan ammattilaisten käyttävän suhteellisen laajaa toimitilaa harkinnan suhteen. Toimitila harkintavallan suhteen ei kuitenkaan näyttäydy kaikissa tilanteissa yhtä suureena. Kun organisaatio edellytti sääntöjen tiukkaa noudattamista, kavensi se toimitilaa harkinnan suhteen. Yhteiskunnallisen ilmapiiri, ja ammatillinen status laajensivat sosiaalialan ammattilaisten toimitilaa. Toimitilaa supisti organisaation odotukset, vallan puute sekä epäselvä työnjako aikuissosiaalityön ja muiden toimijoiden välillä. Kustannustehokkuuden osalta tutkimuksen tulokset olivat ristiriitaisia. Kustannustehokkaalla toiminnalla oli sekä toimitilaa laajentavia, että kaventavia vaikutuksia.