Browsing by Author "Ekström, Monika"

Plea bargaining eli syyteneuvottelu on syyttäjän ja syytetyn välillä käytävä neuvottelu sopimuksesta syytteen sisällöstä ja seuraamuksista. Syytetylle luvataan myönnytyksiä tekonsa seuraamuksiin sen myötä, että hän tunnustaa teon tai muulla tavoin edesauttaa rikoksen selvittämistä. Samalla hän myös luopuu oikeudestaan täysimittaiseen tuomioistuinkäsittelyyn, missä syyttäjän tulee näyttää syyte toteen, ja jossa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet ovat turvattuina. Oikeuslaitosten kasvava resurssipula ja rikostapausten monimutkaistuminen sekä kansainvälistyminen aiheuttavat muutospaineita, joihin on löydettävä kestäviä ratkaisuja. Oikeudenkäyntimme, etenkin rikosoikeudellisissa tapauksissa, ovat venyneet kohtuuttoman pitkiksi, minkä johdosta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on asettanut Suomelle langettavia tuomioita ja korvausvaatimuksia Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisten sopimusrikkomusten johdosta. Suomen rikosprosessioikeuteen lisättiin 1.1.2015 säännökset syyteneuvottelun käyttöönottamisesta, minkä myötä epäilty ja syyttäjä voivat tehdä epäillyn tunnustamisen perusteella tuomioesityksen lainvastaisesta teosta ja sen seuraamuksista. Tuomioesitys vahvistetaan vastaajan ja asianosaisten suostumuksesta perinteistä rikosoikeudenkäyntiä suppeammassa tunnustamisoikeudenkäynnissä epäillyn tunnustamisen perusteella ilman, että asiassa tarvitsee esittää muuta näyttöä tai todistelua. Olen tutkielmassani selvittänyt, miten syyteneuvottelu ja tunnustamisoikeudenkäynti soveltuvat Suomen rikosprosessiin sekä mitä Suomen oikeusjärjestyksen arvoja ja perus periaatteita vastaan menetelmä sotii. Selvitän, miten vallanjakomuutokset syyttäjien ja tuomareiden välillä, syyttäjän vahvistuva rooli ja plea bargain-menetelmän omaksuminen vaikuttaa Suomen rikosprosessiin ja rikosprosessin asianosaisten oikeusturvaan. Menettelyn avoimuus, yhdenvertaisuus ja ennustettavuus sekä prosessin oikeudenmukaisuus asianosaisiin ja kansalaisiin nähden, on äärimmäisen tärkeätä demokraattisessa oikeusvaltiossa. Päätös syyteneuvottelumenetelmän käyttöönotosta ei ole tehty hätiköidysti ja lakimuutokset on käsitelty huolellisesti. Uusi menetelmä perustuu asianosaisen suostumukseen ja lisätään rikosprosessioikeuteemme vaihtoehtona perinteiselle menettelylle silloin, kun se kokonaisuutena arvostellen voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Suomen lakimuutoksissa on hyvin otettu huomioon keskustelussa esiin nousseet ongelmakohdat ja riskitekijät. Menettely on tiukasti säännelty ja päätösvalta on selkeällä tavalla jaettu syyttäjälaitosten ja tuomioistuinten välille. Näyttövaatimus on myös asetettu suhteellisen korkealle. Olen tutkielmassani huomioinut niitä ongelmakohtia ja riskejä mitä on nostettu esiin keskusteluissa menetelmän käyttöönottaessa ja analysoinut, miten ongelmia on pyritty välttämään Suomen syyteneuvottelussa. Suhtaudun syyteneuvotteluun myönteisesti ja toivon, että voimme kehityksen myötä saavuttaa suuria kustannus- ja tehokkuussäästöjä sekä ylläpitää kansainvälisesti kunnioitettavana pidettävää rikosprosessijärjestelmää.