Browsing by Author "Eliasson, Anne"

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyön ruokapankkien asiakkaiden kokemuksia ruoka-avusta. Tutkimuskysymys on: Mitä diakoniantyön ruoka-apu merkitsee ruoka-avun asiakkaille heidän itsensä kokemana? Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyössä on jaettu hyväntekeväisyysruokaa taloudellisessa ahdingossa eläville henkilöille ja perheille jo 1990-luvulta alkaen. Kirkon ruoka-aputoimintaa on arvostelu siitä, että jakamalla hyväntekeväisyysruokaa se pitää yllä syrjäyttäviä rakenteita. Kirkon sisällä taas on koettu, että diakoniatyöstä on tullut hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojen paikkaaja. On tärkeää, että tässä keskustelussa kuullaan myös ruoka-avun asiakkaiden ääntä. Opinnäytetyön aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin syksyllä 2021 ja talvella 2022. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt olivat pitkäaikaisia ruoka-avun asiakkaita kahdesta eri seurakunnasta Lapin maakunnan alueella. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielmaa varten kerättiin myös toissijaista aineistoa haastattelemalla kahta tutkimusseurakunnan ruoka-avusta vastaavaa diakoniatyöntekijää. Haastattelujen lisäksi tutkimusaineistoa hankittiin osallistuvalla havainnoinnilla ruoka-aputoiminnassa. Havainnoista on kirjoitettu tutkimuspäiväkirjaa. Ruoka-apua haettiin akuuttiin ruoan tarpeeseen. Siitä oli muodostunut selviytymisstrategia, joka vähensi henkilöiden kokemaa ruokaturvattomuutta. Osa haastatelluista koki häpeää ja alemmuuden tunnetta joutuessaan turvatumaan ruoka-apuun. Sen sijaan säännöllisesti ruoka-apuun turvautuvat kokivat sopeutuneensa tilanteeseensa. Tärkeimmäksi seurakunnan tarjoamaksi tuen muodoksi koettiin aineellisen avun jälkeen henkinen tuki. Kohtaamiset diakonian vastaanotolla koettiin myönteiseksi; ne vahvistivat henkilön omanarvontuntoa ja kokemusta ”kunnon kansalaisuudesta”. Omakohtainen taloudellinen ahdinko ja siihen saatu apu motivoi ruoka-avun asiakkaita vapaaehtoistoimintaan. Ruoka-apua tarvitaan myös tulevaisuudessa. Jatkossa olisi tärkeää selvittää lasten kokemusta huono-osaisuudesta ja siitä, millaiseksi lasten elämän todellisuus muodostuu perheessä, jossa koetaan jatkuvaa ruokaturvattomuutta. Diakonit ovat taloudellisessa ahdingossa elävien ihmisten kohtaamisen ammattilaisia. Heille on kertynyt työssä saatua hiljaista tietoa ja arvokasta asiantuntijuutta, jota olisi tärkeä välittää tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilöstölle sekä seurakuntien työntekijöille.