Browsing by Author "Elomaa, Liisa"

Yhteiskunnalliset muutokset, kuten ihmisten vapaa-ajan käytön moninaistuminen ja yhteisöllisyyden vähentyminen, ovat lisänneet palkatun työvoiman tarvetta urheiluseuroissa. Erityisen nopeaa muutos on ollut valmennuskentässä: viimeisten 15 vuoden aikana ammattivalmentajien määrä urheiluseuroissa on yli nelinkertaistunut. Toiminnan laadun kehittäminen valmennuksen ammattimaistamisen kautta on ollut myös yksi suomalaisen huippu-urheilun strategisista tavoitteista. Pelaajasopimuksia on tutkittu viime vuosina runsaastikin, mutta valmentajista tehty tutkimus on ollut toistaiseksi vähäistä ja hajanaista. Valmentajien työsuhteiden yleistyminen on synnyttänyt tarpeen valmentajan ja seuran välisen oikeussuhteen yksityiskohtaisemmalle tarkastelulle – valmentajan työstä on erotettavissa sellaisia ominaispiirteitä, jotka antavat aiheen erityisen työsopimustyypin kehittelylle. Valmentajan työsuhteen tunnusomaisina elementteinä voidaan pitää työn projektiluonteisuutta, työsuhteen verrattain lyhyttä kestoa, työnteon epätasaista rytmittymistä, usean työn tekemistä samanaikaisesti, valmentajan vastuullista ja itsenäistä asemaa, toiminnan vahvaa tavoitesidonnaisuutta, esimiestehtäviä ja tiimityöskentelyä, tiiviiseen yhteistyöhön ja luottamukseen perustuvaa toimintatapaa sekä työn julkisuutta. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella vallitsevien sopimuskäytäntöjen pohjalta, miten päätösvalta seuran ja valmentajan välillä jakautuu. Keskeinen kysymys on, miten joukkueurheilun erityispiirteet vaikuttavat seuran direktio-oikeuden ja sopimusvapauden laajuuteen ammattivalmentajan työsuhteessa. Osapuolten toimintavapauden rajoja tarkastellaan tutkielmassa eri sopimusehtojen kannalta. Kyseessä on lainopillinen tutkimus, jonka keskiössä on työoikeudellisen normiston jäsentäminen urheilun ympäristössä. Taustamateriaalina tutkielmassa käytetään haastatteluaineistoa; mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan muodostamiseksi tutkittavasta ilmiöstä tutkielmaa varten on haastateltu yhdeksää suomalaista urheiluseuraa kuudesta eri joukkuepalloilulajista. Pakottava työlainsäädäntö asettaa raamit seuran ja valmentajan väliselle työsopimukselle. Tutkielman perusteella valmentajan työn luonne, seuratoiminnan organisointitapa ja kilpaurheiluun liitetyt periaatteet kuitenkin oikeuttavat useissa tilanteissa poikkeamaan työsopimuslain lähtökohdista laajentaen osapuolten sopimusvapautta. Sopimusehtojen hyväksyttävyyttä arvioitaessa valmentajan perusoikeudet tulevat usein punnittaviksi seuran ja urheilun etuja vasten; kilpaurheiluun liitettyjen tavoitteiden saavuttaminen tai seuran intressien turvaaminen saattavat oikeuttaa valmentajan perusoikeuksien kaventamiseen. Toimenpiteillä ei saa kuitenkaan kohtuuttomasti rajoittaa valmentajan toimintavapautta tai evätä tämän mahdollisuutta harjoittaa elinkeinoaan. Seuran direktio-oikeutta voidaan puolestaan tutkimustulosten pohjalta pitää valmentajan työsuhteessa keskimääräistä suppeampana valmentajan asiantuntija-aseman vuoksi – urheiluun liittyvissä kysymyksissä valmentajan itsenäistä päätösvaltaa on pidetty varsin laajana. Määräysvallan merkitykseen voidaan vaikuttaa sopimistarkkuutta säätelemällä; mitä yksityiskohtaisemmin sopimusvelvoitteet on kirjattu valmentajasopimukseen, sitä vähemmän seuran työnjohdolle jää tilaa. Toisaalta myös velvoitteiden hyvin väljä määrittely voi kaventaa seuran direktio-oikeutta, sillä seuran yksipuoliset määräykset voidaan ulottaa vain sopimuksen mukaiseen työhön. Ammattivalmentajien ja seurojen väliset sopimuskäytännöt osoittautuivat tutkielman haastattelutulosten perusteella varsin väljiksi. Suurpiirteistä sopimuskulttuuria puoltavina seikkoina voidaan pitää valmentajan korostunutta lojaliteettivelvollisuutta seuraa kohtaan, keskinäisen luottamuksen vahvistumista ja sopimussuhteen joustavuutta. Nykyisen sopimuskäytännön ongelmia puolestaan ovat velvoitteiden ja määräysvallan rajojen täsmentymättömyys, riskinhallinnan vaikeus ja käytännön kestämättömyys ammattivalmentajien määrän lisääntyessä. Tutkielman perusteella sopimusehdot voidaan myös jaotella niiden merkityksen mukaan seuraaviin ryhmiin: muotoseikat, vähimmäisehdot, toimivaa yhteistyötä turvaavat sopimuslausekkeet ja riskien hallintaan pyrkivät sopimusehdot. Velvoitteiden jaottelu eri kategorioihin auttaa hahmottamaan, mikä merkitys sopimisella on missäkin tilanteessa ja mitä voidaan jättää valmentajan työnjohdon ja osapuolten keskinäisen luottamuksen varaan.