Browsing by Author "Eloranta, Ida"

Lesken jäämistöoikeudellisen suojan parantaminen on yksi jäämistöoikeuden merkittävistä kysymyksistä, johon on esitetty erilaisia ratkai-suja vuosien saatossa. Viimeisin merkittävä muutos lesken asemaan tehtiin 1980-luvulla, kun leskelle annettiin oikeus hallita ensiksi kuol-leen puolison jäämistöä jakamattomana. Tätä suojaa täydennettiin niin sanotulla vähimmäissuojalla, joka mahdollistaa leskelle oikeuden hallita ensiksi kuolleen puolison jäämistöön kuuluvaa asuntoa ja asuntoirtaimistoa. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut kuitenkin sitten 1980-luvun, mutta merkittäviä muutoksia lesken asemaan ei ole sen jälkeen tehty. Oikeusministeriön asettama työryhmä perehtyi mietinnössään lesken asemaan sekä siihen liittyviin mahdollisiin muutostarpeisiin. Työryh-män mietinnöstä sekä siihen liittyvistä lausunnoista kävi ilmi, että lesken asemaan olisi hyvä tehdä parannuksia, etenkin asumissuojaan liittyvien kysymysten osalta. Ongelmaksi koettiin etenkin se, että leskellä ei ole mahdollisuutta ilman rintaperillisten suostumusta myydä ensiksi kuolleen puolison jäämistöön kuuluvaa asuntoa ja hankkia tilalle itselleen sopivampaa. Lesken asumissuojan osalta on tullut ilmi myös muita ongelmia. Osa on seurausta siitä, että lesken enimmäissuojaa ja vähimmäissuojaa säädettäessä ei oltu riittävästi pohdittu sään-nösten seurausvaikutuksia. Onkin tullut ilmi tilanteita, joissa lesken asumissuojaa koskevien säännösten soveltaminen on johtanut kohtuut-tomiin lopputuloksiin joko lesken tai rintaperillisten kannalta. Uudistuksella olisi tarve puuttua näihin ongelmiin. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa lesken asumissuojaan liittyviä ongelmakohtia sekä esittää mahdollisia ratkaisuja näihin ongelmiin. Huomioon ei oteta ainoastaan vain lesken etuja, vaan tarkastelussa pyritään tarkastelemaan tilannetta myös rintaperillisen etujen kannalta. Tutkimus keskittyy ainoastaan lesken ja rintaperillisen väliseen suhteeseen ja tutkimuksen lähtötilanteena on kuolinpesä, johon kuuluu lesken lisäksi vain rintaperillisiä. Aviovarallisuussuhteita ei huomioida paitsi silloin kun se on tarkastelun kannalta välttämätöntä. Keskityn tässä tutkielmassa tarkastelemaan nimenomaan lainsäädännössä omaksuttuja lesken ja rintaperillisen suojanormeja, jolloin lähtökohta tarkastelulle on, että perittävä ei ole tehnyt omaisuudestaan testamenttia. Näin ollen testamentti ja siihen liittyvät ongelmat on rajattu tutki-muksen ulkopuolelle. Keskeisimpänä lähteenä tässä työssä on ollut oikeusministeriön asettaman työryhmän mietintö 2004:6, jossa on pohdittu eri ratkaisuja lesken aseman parantamiseksi. Myös muu lainvalmisteluaineisto sekä oikeuskirjallisuus ovat merkittävässä roolissa lähdeaineistona. Ottaen huomioon suomalaisen ja ruotsalaisen jäämistöoikeuden yhteisen historian, myös ruotsalaiset lainvalmisteluasiakirjat ovat merkittävä lähde tarkasteltaessa aihepiirin kysymyksiä. Kun kysymyksessä on erityisesti lainsäädännön kehitystarpeita kartoittava työ, ei pelkästään nyky-lainsäädäntöön perehtyneet kirjoitukset tuo riittävää kuvaa asian suhteen. Tästä syystä tutkimuksessa on huomioitu myös oikeusministeriön työryhmän mietinnöstä annetut lausunnot, jotka ovat omiaan tuomaan käytännön näkökulmaa siihen, miten lainsäädäntöä tulisi kehittää. Tutkimus alkaa aiheen taustan ja historian kuvauksella, jonka jälkeen esittelen aihepiirin kannalta olennaiset oikeussäännöt. Ongelmien esittelyn yhteydessä tuon esiin oikeuskäytännössä sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyjä tulkintoja ja ratkaisuja näihin kysymyksiin. Tämän lisäksi esittelen vielä vaihtoehtoisia malleja nykyiselle järjestelmälle. Arvioin eri mallien hyviä ja huonoja puolia suhteessa nykyjärjestel-määmme ja esitän lopuksi arvioni siitä, mikä olisi nykytilanteessa paras vaihtoehto, ottaen erityisesti huomioon nykyinen järjestelmämme ja siinä havaitut ongelmat. Keskeisin kysymys aiheen kannalta on se, kuinka vahva lesken suojan tulisi nykyään olla. Arvioinnissa tulee huomioida etenkin rintaperil-listen edut, joita ei ainakaan täysin voida ohittaa. Erimielisyyttä vallitsee siitä, mikä on sopiva lesken suojan taso ja miten tämä tulisi käy-tännössä toteuttaa. Yhtenä keinona on esitetty nykyisen järjestelmän kehittämistä muun muassa niin, että leskelle annettaisiin mahdollisuus hakea myyntilupaa hallintaoikeutensa kohteena olevalle, ensiksi kuolleen puolison jäämistöön kuuluvalle asunnolle. Lisäksi on kannatettu sitä, että leskelle annettaisiin avio-oikeudesta riippumaton osakasasema ensiksi kuolleen puolison kuolinpesässä. Muina vaihtoehtoina on esitetty vallintaoikeuden antamista leskelle ensiksi kuolleen puolison jäämistöön kuuluvaan asuntoon ja asuntoirtaimistoon tai vaihtoehtoi-sesti Ruotsissa omaksuttua mallia, jossa leski asettuu perimyksessä ainakin yhteisten rintaperillisten edelle. Vaihtoehtoisissa malleissa on etuna se, että edellä esitetty ongelma, jossa leskellä on tarve myydä hallintaoikeuden alainen asunto, poistuu. Toisaalta kun asunto näissä malleissa sisältyy lesken omaan varallisuuteen, ne tulevat näin myös lesken velkojien ulottuville. Lisäksi täysin uuden mallin omaksumista voidaan pitää tarpeettoman voimakkaana puuttumisena järjestelmään, jonka voisi katsoa pikemminkin kaipaa-van vain tietynlaista hienosäätöä. Tästä syystä nykyisen mallin kehittämistä on pidettävä parhaimpana ratkaisuna ongelmaan.