Browsing by Author "Emefiele, Ann"

Toiminnallisuusdoktriinin kolmannen luetelmakohdan tarkoitus on pitkään ollut epäselvä, mikä on vaikuttanut säännöksen tulkintaan ja myös rekisteröintien ennakoitavuuteen. Esteperusteesta on säännelty tavaramerkkidirektiivin 4 artiklan 1 kohdan e alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa (TMD 4 (1) (e) (iii)). Säännös on tavaramerkin rekisteröinnin ehdoton esteperuste, joka keskittyy lähinnä kolmiulotteisten merkkien, kuten muotojen ja ulkoasujen tutkimiseen. Esteperusteen epäselvän tarkoituksen seurauksena säännöskohtaan liittyvä oikeuskäytäntö on ollut jokseenkin epäjohdonmukaista, eikä tuomioistuimet ole aina olleet varmoja säännöksen tarkoituksesta tavaramerkkioikeudessa. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että oikeustieteellisissä tutkimuksissa on esitetty säännöskohdan poistamista kokonaan. Tutkielmassa selvitetään, mikä on toiminnallisuusdoktriinin kolmannen luetelmakohdan tarkoitus EU-tavaramerkkioikeudessa. Tarkoituksen selvittämiseksi tutkielmassa kartoitetaan oikeuskäytännöstä ja -kirjallisuudesta esiin nousseita teorioita säännöksen tarkoituksesta, minkä lisäksi tutkielmassa kootaan säännöskohdan enemmän ja vähemmän vakiintuneet arviointikriteerit. Arviointikriteerien avulla pyritään selvittämään, mitä tarkoitusta säännöskohdan tämänhetkisellä arvioinnilla saatetaan edistää. Lisäksi tutkielmassa haetaan täydentäviä näkökohtia säännöksen tarkoitukselle myös arviointikriteerien ulkopuolelta esimerkiksi tekijänoikeudellisten kysymysten rajapinnasta sekä suoja-alojen viimeaikaisten kehitysaskeleiden jättämistä vaikutuksista. Tutkielmassa todetaan, että arviointikriteerit vaikuttaisivat keskittyvän varsin tarkasti kuluttajien mielikuvaan. Kriteereitä yhdistää se, että useammassa kriteerissä esitetään kysymys siitä, vaikuttaako jokin tietty kriteerissä tutkittava asia kuluttajien ostopäätökseen. Tutkielmassa havaitaan, että useampi kriteeri on yhdistettävissä kilpailun edistämistä koskevaan teoriaan. Kriteereistä tehtävät johtopäätökset eivät kuitenkaan täysin täsmää siihen, mitä tuomioistuimet ovat arvioinneissaan säännöksen tarkoituksesta esittäneet. Lisäksi kriteereiden ulkopuolelta saatavien täydentävien näkökohtien perusteella vaikuttaisi siltä, että säännöksellä saattaisi olla toinenkin tarkoitus. Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä ovat ensinnäkin se, että säännöksellä voi olla useampi kuin yksi tarkoitus. Toisekseen säännöksen mahdollinen kaksoistarkoitus saattaa merkitä sitä, että säännöksen merkitys tavaramerkkioikeudessa on kasvamassa. Täten tavaramerkkioikeudellisen järjestelmän tehokkaan toimivuuden kannalta ei välttämättä ole kannattavaa poistaa kyseistä esteperustetta.