Browsing by Author "Englund, Kimmo"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston käynnistämän Esikaupunkien renessanssi -täydennysrakentamishankkeen tuloksena syntynyttä pientalokohdetta Helsingin Maunulassa. Täydennysrakentaminen on yhtäältä keino tiivistää kaupunkirakennetta ja kohentaa palvelujen toimintaedellytyksiä; toisaalta se on keino monipuolistaa lähiöalueiden asuntokantaa ja täten väestön sosioekonomista rakennetta. Täten sen tulkitaan olevan sosiaalista sekoittamista. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, miten täydennysrakentamisella luotu asuinympäristö sopii yhteen täydennysrakentamiskohteessa asuvien pientaloasukkaiden kulttuuristen merkityksenantojen ja arkitoiminnan kanssa. Näin pyritään laajentamaan ymmärrystä asumiskokemukseen vaikuttavista sosiaalisista tekijöistä sekä arvioimaan sosiaalisen sekoittamisen sosiaalisia seurauksia. Taustalla vaikuttaa Helsingin seudulla, 1990-luvun alun laman jälkeen, havaittu alueellinen eriytyminen. Reaktiona tähän Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto aloitti täydennysrakentamishankkeen lähiöiden elävöittämiseksi kymmenisen vuotta sitten. Helsingissä käynnistynyttä täydennysrakentamista voidaan peilata Keski-Euroopassa käytyyn urban restructuring -keskusteluun. Siellä alueellinen eriytyminen on ollut jo pidemmän aikaa niin tutkijoita kuin päätöksentekijöitä askarruttava ilmiö. Kaupunkipolitiikan tavoitteet, oletukset ja keinot ovat olleet vilkkaan keskustelun aiheina. Tutkimuksissa on puhuttu niin sosiaalisesta koheesiosta, sosiaalisesta pääomasta kuin sosiaalisesta kontrollistakin. Nämä käsitteet kehystävät tätäkin tutkimusta. Tarkoituksena on kuitenkin ollut sukeltaa syvemmälle asuinalueelle ja tarkastella pientaloasukkaiden suhdetta niin tilaan ja paikkoihin kuin kodin ympäristöstä löytyviin ihmisiin. Tutkielman aineisto koostuu viidestä Maunulan täydennysrakentamiskohteessa asuvan pientaloasukkaan puolistrukturoidusta haastattelusta. Aineiston avaamiseksi tehdään kaksi analyyttista jaottelua: Ensimmäinen jakaa tilan kotoa havaittavaan asumisen tasoon sekä vapaa-ajan puitteista ja palveluista muodostuvaan asuinalueen tasoon. Toinen jaottelu koskee merkityksenannon ja toiminnan, sanojen ja tekojen, keskinäistä suhdetta. Jaottelujen avulla pyritään analysoimaan, miten asukkaat kokevat asuinympäristönsä niin fyysisenä kuin sosiaalisena ympäristönä. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että fyysiseen ympäristöön liittyvät merkitykset vaikuttavat vahvasti pientaloasukkaiden asumiskokemukseen. Tämä kuuluu turvallisuutta, hallintaa ja valvontaa korostavissa puheenvuoroissa. Johtopäätöksenä esitetään, että pientaloasukkaiden asumiseen liittämät kulttuuriset merkitykset eivät sovi ongelmitta yhteen täydennysrakentamisella luodun asuinympäristön kanssa. Tämä tulos johtaa kysymään, tulisiko sosiaalisen sekoittamisen tavoitteet ja keinot arvioida uudelleen.