Browsing by Author "Enkkelä, Lotta Kaisa"

Euroopan yhdentymiskehitys siirtyi uuteen vaiheeseen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Suomi luopui puolueettomuuspolitiikastaan nopealla tahdilla 1990-luvulla ja siirtyi käyttämään liittoutumattomuutta. Suomi liittoutui kuitenkin monella eri saralla, mutta ei sotilaallisesti. Suomi ei ollut 2000-luvun alun jälkeen eikä ole tutkielman kirjoitushetkelläkään Naton jäsenmaa. Tutkielma käsittelee Suomessa nousseita reaktioita ja julkilausuttuja kannanottoja liittyen Baltian maiden Nato-jäsenyyteen vuosina 2001-2004. Tutkimuksen kohteena on poliittinen keskustelu Suomen paikasta ja viiteryhmästä Euroopassa. Lähestymistapana käytetään kriittistä geopolitiikkaa. Puolustuspoliittiset selonteot vuosina 2001 ja 2004 sekä niistä käydyt eduskuntakeskustelut määrittelevät tarkasteltavaa ajanjaksoa ja niitä käytetään lähdeaineistona. Selonteon käsittely syksyllä 2004 on luonteva kohta lopettaa tutkimus, sillä se merkitsi silloisen Nato-keskustelun jonkinlaista päätepistettä. Suomen ulkopoliittista paikkaa julkisuudessa määrittävät myös tietyt arvovaltaiset toimijat eri julkaisuissa, joten tutkielmassa käytetään valikoituja asiantuntijakirjoituksia sekä tarkastellaan kyseisellä aikavälillä Helsingin Sanomien erityyppisiä kirjoituksia. Suomen kulttuurista suuntautumista länteen on pidetty itsestään selvänä, vaikka Suomella on itäisiä juuria ja perinteitä. Maantieteellisesti taas Suomi sijaitsee pohjoisessa, Skandinavian rajalla, Venäjän naapurissa. Voidaan ajatella, että taloudellinen ja osin poliittinen suuntautuminen länteen vahvistui mitä suurimmissa määrin Euroopan unionin jäsenyyden myötä. Turvallisuuspoliittisen liittoutumisen mietintöjen kohdalla suomalaiset ja baltit jakoivat niin ajankohdan kuin tietyt huolenaiheet maantieteellisestä sijainnista. Silti Suomen näkökulmasta lähtökohdat haluttiin nähdä täysin erilaisina. Tutkielmassa käy ilmi, että Baltian maiden Nato-jäsenyyden merkitykset Pohjois-Euroopan turvallisuusympäristön kannalta olivat miettimättä vielä jäsenyyden kynnyksellä. Suomen poliittinen johto ja asiantuntijat seurasivat sivusta Baltian maiden jäsenyysprosessia mutta pitivät Nato-optiota pitkään pöydällä. Natosta puhuminen hiipui kuitenkin vuoden 2004 syksyyn mennessä. Suomen aiempaa integraatiokehitystä ja taustaa vasten voidaan sanoa, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus 2000-luvun alussa perustui ainakin osittain haluun korostaa valittua turvallisuuspoliittista viiteryhmää. Puheet pohjoisesta ulottuvuudesta ja liittoutumattomuudesta yhdessä Ruotsin kanssa tukivat tätä asiaa.