Browsing by Author "Enlund, Jesper"

Tutkielma käsittelee vuonna 2008 käynnistyneen globaalin finanssikriisin seurauksena EU:ssa toteutettuja uudistuksia finanssivalvonnan ja pankkitoiminnan alalla. Tutkimuksessa käydään lyhyesti läpi EMU:n historiaa, minkä jälkeen valaistaan finanssikriisin taustalla vaikuttaneita tekijöitä. Kriisin synnylle ei ole mahdollista yksilöidä yhtä ainutta syytä, vaan kyse on useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Erityisesti voidaan kuitenkin mainita ns. subprime-asuntolainojen myöntäminen ilman merkittäviä pääomavaatimuksia tahoille, joiden takaisinmaksukyvystä ei ollut takeita. Samoin kriisin syntyyn myötävaikuttivat pankkialan sääntelyssä olevat puutteet sekä erittäin alhainen korkotaso. Finanssikriisin seurauksena luotiin koko EU:n kattava Euroopan finanssivalvontajärjestelmä, joka koostuu Euroopan järjestelmäriskikomiteasta, kolmesta Euroopan valvontaviranomaisesta, Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteasta sekä kansallisista valvontaviranomaisista. Euroopan järjestelmäriskikomitea vastaa makrotason vakauden valvonnasta, kun taas Euroopan valvontaviranomaiset ovat mikrotason vakauden valvojia. Euroalueen jäsenvaltioiden kesken muodostettiin pankkiunioni, joka on avoin myös euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille. Pankkiunionin tavoitteena on katkaista valtioiden ja pankkien välinen kohtalonyhteys korostamalla sijoittajien vastuuta (bail-in) sen sijaan, että pankkeja pelastettaisiin veronmaksajien varoilla (bail-out). Pankkiunioni muodostuu yhteisestä valvontamekanismista, jolla merkittävimpien luottolaitosten valvonta siirrettiin Euroopan keskuspankille, yhteisestä kriisinratkaisumekanismista, jolla taas keskitettiin pankkien kriisinratkaisua koskeva päätöksenteko EU-tasolle, sekä talletussuojajärjestelmästä, jolla nimensä mukaisesti suojataan tallettajien asemaa pankkien mahdollisten kriisitilanteiden varalta. Tutkielmassa käsitellään myös Euroopan finanssivalvontajärjestelmän oikeusperustaa ja Euroopan valvontaviranomaisten toimintaan liittyvää kysymystä toimivallan siirtämisestä. Vaikka Euroopan finanssivalvontajärjestelmä olisi teoriassa voitu perustaa joko SEUT 114 tai SEUT 352 artiklaan, voidaan perustellusti katsoa, että SEUT 114 artikla oli käytännössä ainut todellinen vaihtoehto. Siirretyn toimivallan osalta pyritään antamaan kuva nykyisestä oikeustilasta tarkastelemalla EU-tuomioistuimen ratkaisua ns. lyhyeksimyyntitapauksessa. Ajankohtaisia asioita käsittelevässä osiossa tarkastellaan EKP:n toimivaltaa ja tavoitteita, pankkiunioniin liittymistä euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden näkökulmasta sekä pankkiunionin ohella kehitettävää hanketta pääomamarkkinaunionista. Pankkiunionin mahdollisimman tehokkaan toiminnan takaamiseksi optimaalista olisi saada kaikki EU:n jäsenvaltiot osaksi pankkiunionia. Tämä ei kuitenkaan ole todennäköinen skenaario, sillä perussopimukset eivät tällä hetkellä mahdollista euroon kuulumattomien jäsenvaltioiden yhdenvertaista asemaa pankkiunionin päätöksenteossa suhteessa euroalueen jäsenvaltioihin. Euron ulkopuolisilla jäsenvaltioilla ei siten ole riittävää kannustinta liittyä pankkiunioniin. Tästä aiheutuukin uhka EU:n yhtenäiselle integraatiolle, sillä on selvää, että jonkinasteista eriytymistä tulee tapahtumaan.