Browsing by Author "Enroth, Anniina"

Seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan kokeminen on Suomessa varsin yleistä. Tästä huolimatta seksuaalirikokset ovat tyypillisesti piilorikollisuutta, eivätkä kaikki uhrit välttämättä koskaan hae apua. Suomea koskettaa 1.8.2015 voimaan tullut Istanbulin sopimus, joka velvoittaa parantamaan seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneiden asemaa ja luomaan asianmukaisia palveluita väkivallan uhreille. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneen avunhakemisprosessiin vaikuttavia tekijöitä. Seksuaalisuutta loukkaava väkivalta on määritelty tämän tutkielman kontekstissa jatkumoksi, joka alkaa lievempiasteisistä teoista, kuten seksuaalisesta häirinnästä ja päättyy vakavimpiin seksuaalisen väkivallan muotoihin, kuten törkeään raiskaukseen. Väkivaltaa tarkastellaan sukupuolistuneen väkivallan näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tarkoituksena on selvittää: Minkälaiset tekijät vaikuttavat avun hakemiseen seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan kokemisen jälkeen? Kirjallisuuskatsauksen aineistona toimii 19 tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu tieteellisissä aikakausilehdissä vuodesta 2000 alkaen. Aineiston artikkelit on haettu EBSCO-tietokannasta erilaisia tutkimuskysymykseen liittyviä hakusanoja käyttäen. Aineistosta tehtiin temaattinen analyysi, jonka pohjalta aineistosta muodostettiin neljä pääteemaa. Ensimmäinen teema käsittelee aineistossa esiintynyttä väkivaltaa, toinen teema käsittelee avun hakemista, sen todennäköisyyttä ja kokemuksia haetusta avusta, kolmas teema keskittyy avun hakemiseen liittyvin haasteisiin ja neljäs teema hahmottelee tekijöitä, jotka muodostuivat avun hakemisen esteeksi. Kirjallisuuskatsauksen aineistossa seksuaalisuutta loukkaava väkivalta painottui vakavampiin seksuaalisen väkivallan muotoihin. Aineistossa esiintyvä väkivalta oli myös yhteydessä lähisuhdeväkivaltaan. Seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneet olivat turvautuneet monipuolisesti erilaisiin apua tarjoaviin tahoihin. Uhrit hakivat apua virallisilta tahoilta, kuten sosiaali-, terveys - ja mielenterveyspalveluista, poliisilta ja terapiasta. Apua uhrit hakivat myös epävirallisilta tahoilta, kuten lähipiiriltä. Avun hakemisesta uhreilla oli positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. Positiiviset kokemukset syntyivät ymmärtäväisistä kohtaamisista ammattilaisten kanssa ja negatiiviset kokemukset epäasiallisesta kohtelusta. Avun hakemisen haasteita aineistossa käsiteltiin ammattilaisten näkemyksistä käsin. Haasteiksi ammattilaiset mainitsivat tiedon puutteen väkivallasta, uhria syyllistävät asenteet, huono resursointi ja puutteellisen koulutuksen. Avun hakemisen esteitä jaoteltiin aineiston perusteella sisäisiin ja rakenteellisiin tekijöihin. Sisäisiksi tekijöiksi, jotka estivät avun hakemisen, muodostuivat häpeän tunteet, tiedon puute väkivallasta ja ammattilaisten syyttävät asenteet. Rakenteellisiksi esteiksi avun hakemiselle muodostuivat palveluiden huono saavutettavuus, kustannukset, resursointi ja pelko kostosta. Avun hakeminen seksuaalisen väkivallan jälkeen näyttäytyi vähäisenä. Jotta seksuaalirikoksen uhriksi joutuneet saisivat apua, tarvitaan asenteellista muutosta väkivaltaa kohtaan. Asennemuutosten lisäksi on lisättävä tietoa väkivallasta kasvatuksen ja koulutuksen keinoin. Seksuaalisen väkivallan uhrit on kohdattava asiakaslähtöisesti ja tuomitsemattomasti. Myös avun hakemisen vähäisyyden takia väkivallan puheeksi ottamista ammattilaisten tapaamisilla olisi hyvä lisätä erilaisin keinoin.