Browsing by Author "Ensiö, Meri"

Kaupungistuminen on uhka luonnon monimuotoisuudelle. Sen merkittävimpiä haittavaikutuksia ovat elinympäristöjen katoaminen ja jäljelle jääneiden alueiden kytkeytyneisyyden heikentyminen. Lisäksi monille lajeille tärkeät kosteikot ovat vaarassa hävitä kaupunkirakentamisen tieltä tai kärsiä muista ihmistoiminnan aiheuttamista haitoista. Sammakkoeläimet ovat elinkiertonsa aikana riippuvaisia sekä maa- että vesiekosysteemeistä, joten kosteikot ovat niille välttämättömiä. Ne ovat paikallisia eläimiä, jotka eivät pysty siirtymään nopeasti uusille alueille. Siksi ne ovat erityisen herkkiä kytkeytyneisyyden heikentymiselle ja muille kaupunkiympäristön haasteille, kuten lisääntymis- ja talvehtimisympäristöinä toimivien kosteikkojen häviämiselle. Sammakkoeläinten monimuotoisuus ja määrä vähenevätkin yleensä lähestyttäessä tiheään rakennettuja keskustoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää huonosti tunnettujen sammakkoeläinten lajikirjoa ja runsautta pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon ja Vantaan kosteikoilla sekä tarkastella onko elinympäristöjen kytkeytyneisyydellä vaikutusta sammakkoeläinten runsauteen ja lajimäärään tutkimusalueella. Lisäksi selvitetään vaikuttaako kosteikon kasvillisuus ja sitä ympäröivän alueen maankäyttö sammakkoeläimiin. Tutkimuksessa on mukana neljä pääkaupunkiseudulla tavattavaa sammakkoeläinlajia: ruskosammakko (Rana temporaria), viitasammakko (Rana arvalis), rupikonna (Bufo bufo) ja manteri (Lissotriton vulgaris), jotka kartoitettiin 50 kosteikolta. Manterin läsnäolo kartoitettiin aktiivisuuspyydyksillä, ja muiden lajien läsnäolo selvitettiin kurnutuslaskentojen avulla keväällä 2018. Kasvillisuuden peittävyys arvioitiin maastossa koeruutujen avulla, ja maankäyttöä tutkittiin paikkatietoanalyysiä hyödyntäen. Kosteikkojen kytkeytyneisyyden määrittelyyn käytetään pääkomponenttianalyysiä, jonka perusteella ne luokiteltiin kolmeen luokkaan: heikosti kytkeytynyt, hyvin kytkeytynyt ja erinomaisesti kytkeytynyt. Sammakkoeläimiä havaittiin 40 kosteikolta. Yleisin havaittu laji oli ruskosammakko ja toiseksi yleisin manteri. Viitasammakosta ja rupikonnasta kertyi vain vähän havaintoja. Sammakkoeläinten lajimäärä, sekä ruskosammakon ja viitasammakon runsaus, olivat suurempia niillä kosteikoilla, jotka olivat hyvin kytkeytyneet. Lisäksi kolme tai neljä sammakkoeläinlajia havaittiin todennäköisemmin erinomaisesti kytkeytyneiltä kosteikoilta. Odotusten vastaisesti rupikonnan ja manterin runsaus olivat suurimmillaan heikosti kytkeytyneillä kosteikoilla. Sekä kosteikon kasvillisuudella että maankäytöllä havaittiin olevan merkitystä sammakkoeläimille. Runsas vesikasvillisuus vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään sekä ruskosammakon ja manterin runsauteen. Puustoisten alueiden runsaus kosteikon lähistöllä vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään ja ruskosammakon runsauteen. Lisäksi kosteikkojen määrä lähialueilla vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään. Manterin runsauteen vaikutti negatiivisesti rakennetun alueen määrä kosteikon lähistöllä. Maankäytön merkitys ja sen vaikutukset sammakkoeläimiin on tärkeää tunnistaa, jotta elinympäristöjä voidaan suojella tehokkaasti. Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että pelkästään pienvesiä suojelemalla ei voida turvata sammakkoeläinten selviytymistä, vaan pitää huomioida myös kosteikkojen läheinen maaympäristö. Kaupunkiympäristössä on sammakkoeläinten kannalta tärkeää säilyttää mahdollisimman yhtenäisiä metsä- ja viheralueita sekä niiden välisiä yhteyksiä. Lisäksi on tärkeää ylläpitää runsasta vesikasvillisuutta kosteikoilla ja jättää kosteikkojen ympärille mahdollisimman luonnontilaisia suojavyöhykkeitä.