Browsing by Author "Eriksson, Kiia"

Tutkielmassa tarkastellaan epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden asemaa yrityksen yhteistoiminnassa. Epätyypillisillä työsuhteilla tarkoitetaan tässä tutkielmassa osa-aikaisia ja määräaikaisia työsuhteita, nollatyösopimuksia sekä vuokratyötä. Tutkielmassa määritellään ne erityispiirteet, jotka tekevät työsuhteen niin sanotuksi epätyypilliseksi työsuhteeksi. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, että minkälaisia työsuhteita suojellaan työlainsäädännössä ja millä perusteella sekä sitä, että minkälaisia työnantajavelvoitteita työnantajilla on. Tutkielmassa tarkastellaan työnantajan yleistä yhteistoimintavelvoitetta työntekijän sopimuskumppanina sekä yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (YTL) mukaista yhteistoimintaa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, että miten epäsäännöllisissä työsuhteissa olevat työntekijät ovat edustettuina yrityksen yhteistoiminnassa. Lisäksi tarkastellaan yrityksen velvollisuutta laatia henkilöstö- ja koulutussuunnitelma epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden kannalta. Tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Nykypäivänä epätyypillisten työsuhteiden käyttö on lisääntynyt työelämässä. Suomen työlainsäädäntö on kuitenkin rakentunut sille oletukselle, että työsuhteet ovat kokoaikaisia ja toistaiseksi voimassa olevia, joten epätyypillisissä työsuhteissa olevat työntekijät voivat tietyissä tilanteissa jäädä huonomman lakisääteisen suojan kohteiksi. Epätyypilliseksi työsuhteen tekevät muun muassa eroavaisuudet säännöllisessä työajassa, työsuhteen kestoajassa, työehdoissa tai työskentelytavassa verrattuna tyypilliseen työsuhteeseen. Työnantajalla on työntekijän sopimuskumppanina yleinen yhteistoimintavelvoite, joka ilmenee muun muassa työnantajan yleisvelvoitteen ja lojaliteettivelvoitteen kautta. Yleisen yhteistoimintavelvoitteen ja lojaliteettivelvoitteen mukaan työnantajan tulisi kaikessa toiminnassaan huomioida kohtuudella työntekijöidensä edut sekä yhteistoimintavelvoitteensa. Yhteistoiminnan kautta työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työolojaan ja asemaansa koskeviin päätöksiin yrityksissä. Yhteistoiminnalla on erityinen merkitys yrityksen muutostilanteissa, jotka voivat johtaa työnteon uudelleenjärjestelyihin tai työvoiman vähentämiseen. Epätyypillisissä työsuhteissa olevat työntekijät ovat yrityksen muutostilanteissa usein kaikista heikoimmassa asemassa. Epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden aseman kannalta on myös merkityksellistä, että miten YTL:n mukaisen soveltamisalan edellytyksiä tulkitaan. Tutkielmassa todetaan, että viimeaikaisen oikeuskäytännön perusteella myös epätyypillisissä työsuhteissa olevat työntekijät on huomioitava laskettaessa YTL:n soveltamisalan piiriin kuuluvien yritysten työntekijöiden vähimmäismäärää. Yksi epätyypillisissä työsuhteissa oleviin työntekijöihin liittyvistä haasteista on se, että he ovat usein heikosti järjestäytyneitä työntekijöitä. Tällä on korostunut merkitys yhteistoiminnassa, jonka osapuolina ovat yleensä työnantajan ja yrityksen henkilöstön edustajat. Epätyypillisissä t yösuhteissa olevien työntekijöiden edustaja ratkeaa yleensä sen mukaan, minkä työehtosopimuksen piiriin he kuuluvat. Henkilöstö- ja koulutussuunnitelmalla on erityinen merkitys epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden kannalta, sillä epätyypillisissä työsuhteissa olevat työntekijät jäävät usein yrityksen henkilöstösuunnittelun ja koulutuksen tarjoamisen ulkopuolelle. Tutkielmassa todetaan, että henkilöstö- ja koulutussuunnitelman laatimisvelvollisuutta on yrityksissä noudatettu heikosti.