Browsing by Author "Eriksson, Sari"

Lastensuojelun jälkihuollon tarkoituksena on tukea nuorta kodin ulkopuolelle tapahtuneen sijoituksen jälkeen ja varmistaa nuoren hyvinvointi ja selviytyminen nuoruuden ja aikuisuuden nivelvaiheessa. Tässä tutkimuksessa jälkihuoltonuorten tilannetta tutkitaan hyvinvoinnin, sosiaalisen toimintakyvyn sekä oman käsitteemme, toimintatahtoisuuden, viitekehyksistä käsin. Tutkimuksella on kolme tavoitetta: 1) selvittää, keitä olivat Helsingin jälkihuoltonuoret vuosina 2013-15, 2) tutkia, miten Helsingin jälkihuoltonuorten toimintatahtoisuus näyttäytyy heitä koskevissa asiakasasiakirjoissa ja 3) selvittää mitä palveluja Helsingin jälkihuoltonuoret käyttivät jälkihuoltonsa aikana. Tutkimuksen aineistona on 600:n jälkihuoltonsa huhtikuussa 2015 päättäneen nuoren asiakasasiakirjoista sähköisille lomakkeille kerätyt tiedot. Tiedot kerättiin Helsingin kaupungin neljästä eri tietokannasta (ATJ, Effica YPH, Pegasos ja Terveys Effica). Lomakkeelle kerättiin tiedot jälkihuoltonuorten lastensuojelutaustasta, terveydentilasta, jälkihuollon päättymishetken elämäntilanteesta (sosiaalinen tilanne, sosiaaliset suhteet, elämäntavat ja arjen hallintataidot, sosiaaliset ongelmat, tulevaisuus) sekä jälkihuollon aikaisten palvelujen käytöstä. Aineisto on analysoitu kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä, ristiintaulukoinnilla ja kvalitatiivisen osuuden osalta sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset antavat kattavan kuvauksen Helsingin jälkihuoltonuorista vuosina 2013-15. Taustoiltaan jälkihuoltonuorista yli puolet oli kasvanut yhden vanhemman (61%) perheessä. Sijoitus tapahtui yleisimmin nuoren ollessa yläasteikäinen (44%). Nuorten koulutustaso oli heikko, sillä vain 14% nuorista oli valmistunut ammattiin jälkihuollon päätyttyä. Toimintatahtoisuus näyttäytyy tulosten mukaan eri tavalla suhteessa yhteiskuntaan ja suhteessa jälkihuoltonuoreen itseensä. Eniten haasteita nuorilla oli päivärytmin (40%), rahankäytön (51%) ja päihteiden (25%) käytön osalta. Myös ympärillä olevat luonnolliset sosiaaliset verkostot puuttuivat monelta. Yhteistyö jälkihuoltonuorten ja viranomaisten välillä toimi kuitenkin kokonaisuutena hyvin. Jälkihuoltonuoret käyttivät runsaimmin jälkihuoltoyksikön palveluja (92%) ja terveyspalveluja (68%). Päihdepalvelujen (13%) ja psykiatristen palvelujen (23%) käyttö oli vähäistä, vaikka jälkihuoltonuorista neljäsosalla päihteiden käyttö oli päivittäistä ja psyykkisiä ongelmia oli 38%:lla. Asiakirjojen kirjausten osalta huomioitavaa oli dokumentoinnin tason vaihtelu työntekijäkohtaisesti sekä puuttuvien tietojen osuus. Jälkihuoltotyöskentelyssä nuoren osallisuuden vahvistaminen, tiivis yhteistyö nuoren ympärillä olevien tahojen kanssa sekä palvelujen suunnittelu hyvissä ajoin ovat merkittäviä jälkihuollon onnistumiselle. Asiakaslähtöiset ja oikea-aikaiset palvelut sekä psykososiaalisen tuen antaminen ovat myös keskeisiä. Nuorten toimintatahtoisuutta voidaan vahvistaa aidolla kohtaamisella ja neuvottelevaan kumppanuuteen perustuvalla työskentelyllä. Jälkihuoltonuoret itsessään tulisi nähdä voimavarana ja luoda palvelujärjestelmään mentorointiin perustuva systeemi. Nykyjärjestelmää tulisi kehittää pidentämällä jälkihuolto-oikeutta ja luomalla jälkihuollolle valtakunnallinen valvonta- ja seurantajärjestelmä.