Browsing by Author "Erkama, Emilia"

Tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa yleiskuvaus Suomen kielilainsäädännöstä, kielellisestä tilanteesta sekä Suomessa puhuttavien kielten kielellisistä oikeuksista ja lainsäädännön mahdollistamasta eri kielten julkisesta käytöstä. Lisäksi tutkielmassa pohditaan kielilainsäädännön ja kielellisten oikeuksien vaikutusta uhanalaisten kielten elvytykseen tarkastelemalla Suomessa puhuttavien uhanalaisten kielten esimerkkejä. Suomessa puhuttavista kielistä uhanalaisia ovat saamelaiskielet, romanikieli, karjalan kieli ja suomenruotsalainen viittomakieli. Tutkielman aineisto koostuu kielilainsäädännön lisäksi eri kieliä koskevista selvityksistä, raporteista, kielilainsäädännön toteutumiskertomuksista ja kielipoliittisista toimintaohjelmista. Tutkimus kuuluu teoreettiselta taustaltaan kielipolitiikan tutkimusalaan. Suomen lainsäädännössä on määritelty eri ryhmille eri määrä kielellisiä oikeuksia. Uhanalaisten kielten kielelliset oikeudet vaikuttavat siihen, kuinka paljon valtion tukea on mahdollista saada kielen elvytykseen. Kielen virallinen asema lainsäädännössä ja kielen monipuoliset käyttöalat lisäävät puhujien arvostusta omaa kieltään kohtaan. Koska puhujien asenteet ovat olennaisia uhanalaisen kielen elvytyksessä, lainsäädäntö vaikuttaa kielen elvytykseen parantamalla kielen asemaa ja lisäämällä sen käyttömahdollisuuksia. Lainsäädäntö mahdollistaa kielen käytön mm. viranomaisissa, lasten päivähoidossa, koulutuksessa ja tiedotusvälineissä. Lisäksi valtio tukee eri kielten kielentutkimusta ja -huoltoa sekä vähemmistö(kieli)ryhmien kulttuuri- ja järjestötoimintaa. Työssä osoitetaan, että Suomessa puhuttavien uhanalaisten kielten kielellisten oikeuksien toteutumisessa on puutteita ja että näiden puutteiden korjaaminen parantaisi mahdollisuuksia kyseisten kielten elvytykseen. Tutkielma kokoaa yhteen eri laeissa hajallaan olevan Suomen kielilainsäädännön ja antaa tietoa Suomessa puhuttavien kielten tilanteista ja uhanalaisten kielten elvytyksen nykytilasta Suomessa. Kuitenkin kaikkien Suomessa puhuttavien uhanalaisten kielten osalta on puutetta puhujien määrää, ikärakennetta, kielitaitoa ja kielen todellista käyttöä koskevasta perustiedosta, joten jatkotutkimuksen tulisi pyrkiä kartuttamaan tällaista tietoa. Tutkielmassa käsitellyt esimerkit osoittavat, että uhanalaisen kielen elvytys tarvitsee onnistuakseen sekä yhteiskunnan tukea että puhujien omaa aktiivisuutta.