Browsing by Author "Erkkilä, Eija"

Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin lastensuojelun jälkihuollon työntekijöiden, sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien, näkemyksiä moniammatillisesta yhteistyöstä sekä moniammatillisten yhteistyösuhteiden rakentumista estävistä ja edistävistä tekijöistä. Tarkoituksena on tuottaa tietoa moniammatillisesta työskentelystä ja sen kehittämisestä lastensuojelun jälkihuollon käytännöissä. Moniammatillisen työskentelyn kehittäminen on tärkeää, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon eri toimijat saavat työskentelyn sujuvaksi ja jotta asiakas saa mahdollisimman laadukkaan palvelun. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä ovat moniammatillisen yhteistyön käsitteen meta-analyysit ja moniammatillisuuden kehittämiseen liittyvät tutkimukset. Tutkielman haastatteluaineisto on kerätty joulu–tammikuussa 2016–2017, jolloin jälkihuollon työntekijöille, sosiaalityöntekijöille ja sosiaaliohjaajille, tehtiin kuusi vapaaehtoista puolistrukturoitua fokusryhmähaastattelua. Haastatteluihin osallistui 22 työntekijää. Aineisto on analysoitu osin teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja osin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aineistosta hahmottui kolme yhteistyön muotoa: erikseen työskentely, vaihteleva yhteistyö ja sujuva yhteistyö. Sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien erikseen työskentelyyn toivottiin muutosta. Samoin jälkihuollon työntekijöiden ja jälkihuoltoa edeltävien tahojen, esimerkiksi lastensuojelulaitosten ja lastensuojelun sijaishuollon, kanssa tehtävä yhteistyö näyttäytyi ohuena ja nuoren siirtymävaiheen tukemista heikentävänä. Jälkihuollon työntekijöiden yhteistyö päihde- ja mielenterveyspalvelujen ja muiden terveydenhuollon työntekijöiden välillä näyttäytyi vaihtelevana. Jos jälkihuoltonuorella oli asiakkuus terveydenhuoltoon tai päihde- ja mielenterveyspalveluihin, saattoi moniammatillinen yhteistyö jälkihuollon työntekijöiden kanssa olla sujuvaa. Jos asiakkuutta ei ollut, saattoi jälkihuollon työntekijä jäädä ilman konsultatiivista apua. Jälkihuollon työntekijät kuvasivat yhteistyön vaihtelevuutta kuormittavana ja työssäjaksamista vaikeuttavana. Moniammatillisen yhteistyösuhteen rakentumista estävät tai edistävät tekijät hahmottuivat yksilöön, organisaatioon ja yhteistyötahon tuttuuteen liittyviin tekijöihin. Yksilöön liittyvistä tekijöistä korostui jälkihuollon työntekijöiden halu tehdä moniammatillista yhteistyötä. Tätä työntekijät perustelivat asiakkaalle koituvalla hyödyllä. Yhteistyötahto ja yhteistyötahojen tuttuus osoittautuivat tässä tutkielmassa yhteistyön rakentumista edistäviksi tekijöiksi ja organisaatioon liittyvät tekijät yhteistyötä estäviksi. Moniammatillisuuden ihanne ei työntekijöiden näkemysten mukaan toteudu käytännön työssä, sillä yhteistyötä ohjaavat toimintakäytännöt puuttuvat eikä organisaation rakenne tue yhteistyötä. Yhteistyön kehittämiseen tarvitaan jälkihuollon työntekijöiden näkemysten mukaan selkeitä toimintakäytäntöjä ja moniammatillista työskentelyä tukevaa johtamista, jotta moniammatillinen yhteistyö syventyisi ja vakiintuisi.