Browsing by Author "Eskelinen, Hilkka"

Tutkielman lähtökohtana on pohtia Pariisin ilmastoneuvotteluiden loogista jatkumoa: mitä energiateknologioita ihmiskunnalla on käytettävinään ilmastonmuutoksen torjumisessa. Analyysinkohteiksi valikoituivat 2010­-luvulla hyödynnettävissä olevat ympäristöystävälliset energiateknologiat eli ydinvoima ja uusiutuvat energiateknologiat. Energiapolitiikkaan sisältyy kuitenkin aina riskejä, joten tämän tutkimus keskittyi analysoimaan nimenomaisesti näihin energiateknologioihin liitettyjä riskejä. Nämä riskit voivat olla joko todellisia tai sosiaalisesti rakentuneita, sillä todellisuutemme ja poliittisen päätöksenteon muodostumisen kannalta olennaisinta ei niinkään ole todellinen riskitaso vaan se, kuinka yhteiskunnat reagoivat riskeihin. Tutkimuksessa analysoitiin sitä, mitä riskejä ydinvoimassa ja uusiutuvissa teknologioissa on tai nähdään olevan, joiden vuoksi ne eivät kykenisi ratkaisemaan energiantuotanto-­ongelmia ilmastonmuutoksen uhatessa maapalloa. Erityisesti keskityttiin analysoimaan sitä, kuinka yhteiskunnat reagoivat näihin riskeihin, ja miten kansallisen ja globaalin hallinnan keinoin voidaan vaikuttaa riskien saamiin merkityksiin. Tutkielmassa analysoitiin ydinvoimaan ja uusiutuviin energiateknologioihin perustuvia skenaarioita. Nämä skenaariot rakentuivat kolmen laajan tulevaisuuskatsauksen perusteella. Tutkielmassa keskityttiin skenaarioiden ympäristöriskien analysointiin, sillä juuri nämä riskit vaikuttavat ensisijaisesti energiateknologioiden kykyyn vastata ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Tutkielman teoreettista taustaa koskeva aineisto koostuu riskien sosiaalisen amplifikaation teoriakehystä valottavasta kirjallisuudesta ja tutkimuksesta sekä Ulrich Beckin riskiteoriaa jäsentävistä teoksista. Tutkimusaineiston pääpaino on akateemisissa lehdissä julkaistuissa artikkeleissa mutta riskien tunnistamista koskeva aineisto perustuu lähinnä erinäisten ympäristöjärjestöjen julkaisuihin. Ydinvoimariskien analysoinnin perusteella voidaan sanoa, että ydinvoimalaonnettomuuksien välittömien seurausten ja lopullisten yhteiskunnallisten vaikutusten välillä on epäsuhta, sillä ydinvoimaonnettomuuksista aiheutuu yleensä merkittävämpiä yhteiskunnallisia seurauksia kuin muista verraten yhtä vakavista onnettomuuksista. Monien elementtien yhteisvaikutus, kuten esimerkiksi useiden sosiaalisten ryhmien aktivoituminen, on johtanut siihen, että yhteiskunnissa tunnistetaan ydinvoimariskit hyvin. Näin ollen ydinvoiman kykyä toimia varteenotettavana osana tulevaisuuden energiantuotantoa rajoittaa ensisijaisesti siihen liittyvä pelko ja vastustus. Uusiutuvien energiateknologioiden osalta todettiin, että jotkin ympäristöaktivistit ja tieteentekijät ovat nostaneet esiin uusiutuvien teknologioiden potentiaaliin liittyviä riskejä, mutta näitä riskejä ei ole tunnistettu kovinkaan laajalti. Nimenomaan tämä saattaa johtaa siihen, että uusiutuviin teknologioihin kohdistuu epärealistisia odotuksia. Uusiutuviin teknologioiden suurin riski on siis se, että niiden riskejä ei tunnisteta kovin hyvin, jolloin ne saavat tilaa kasvaa. Tutkimuksen hallintaa koskeva analyysi osoittaa, että hallinnan tehtävänä on pyrkiä vähentämään riskeihin liittyvää epävarmuutta. Riskienhallintaan täytyy sisältyä sekä riskien tekninen arviointi että riskeihin liittyvän huolen ja ristiriitojen käsittely. Yksi tutkielman keskeisistä johtopäätöksistä on se, että riskeihin liittyvän päätöksenteon avoimuus ja reiluus ei ole pelkästään normatiivinen ihanne vaan keino saada toimeenpantua energiapoliittista strategiaa, sillä mielikuva prosessuaalisesta reiluudesta vaikuttaa energiateknologioiden hyväksyttävyyteen.