Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Eskola, Vesa"

Sort by: Order: Results:

  • Eskola, Vesa (2021)
    Mediateknologioiden kehittyessä voimme osallistua aktiivisesti erilaisiin elämän kulkuun liittyviin tapahtumiin sosiaalisessa mediassa - myös suremiseen. Digitalisaatio on muokannut 2000-luvun alusta lähtien suremiseen liittyviä rituaaleja sosiaalisessa mediassa. Samaan aikaan ovat uudemmat suruteoriat korostaneet kuoleman jälkeisten rituaalien auttavan surijaa jatkamaan kiintymyssuhdettaan vainajaan. Sosiaalisessa mediassa kiintymyssuhteen ylläpitäminen on mahdollista esimerkiksi päivittämällä vainajan sivustoja. Tässä kvantitatiivisessa tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten suremista sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen aineisto oli kerätty tutkielmaa varten laaditulla sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimukseen saivat osallistua täysi-ikäiset henkilöt. Ilmoitukset tutkimuksesta julkaistiin Facebookin Lohtuhuivien lähettiläät - ja Sytytä kynttilä -sivustoilla sekä Kirkko ja Kaupunki -lehdessä. Tutkimukseen saatiin 102 vastausta. Tutkimuksen vastaajat surivat ja tekivät ahkerasti päivityksiä sosiaalisessa mediassa. Valtaosa tutkimukseen osallistuvista olivat ainakin joskus surreet verkossa. Keski-ikäiset ja naiset olivat aktiivisimpia surijoita ja suremista pidettiin sekä arkisena että julkisena. Päivityksissä muisteltiin ja kunnioitettiin vainajia, ja muiden surijoiden päivitykset koettiin useimmiten positiivisina. Vastaajat pitivät tunteiden osoittamista helppona ja kokivat saavansa tukea suruunsa. Kiintymyssuhdettaan vainajaan jatkavat vastaajat osallistuivat aktiivisemmin suremiseen hyödyntämällä monipuolisesti verkon tarjoamia keinoja. Tutkielman tulosten perusteella yksilö, joka arjessaan käyttää sosiaalista mediaa, surun kohdatessa myös suree verkossa. Löydökset myötäilivät tutkimuksen teoreettista viitekehystä, sillä suomalaisten suremisessa oli todettavissa piirteitä jatkuvasta kiintymyssuhteesta. Samalla voidaan ajatella perinteisen, modernin ja postmodernin kuoleman tapojen ja rituaalien käytännössä kietoutuvan toisiinsa, kun ihmiset surevat sekä virtuaalisesti että perinteisesti.