Browsing by Author "Evans, Riikka-Maria"

Tutkielma tarkastelee suomalaisten insinöörijärjestöjen kansainvälisiä kontakteja kylmän sodan aikana. Tutkimuskohteeksi on otettu neljän suomalaisen insinöörijärjestön perustama kansallinen komitea, jonka välityksellä insinöörijärjestöt hoitivat yhteydenpitonsa Euroopan insinöörijärjestöjen liitto FEANIn, Maailmaninsinöörijärjestöjen liitto WFEO:n ja sosialistimaiden tieteellis-teknillisten yhdistysten kanssa. Työn tavoitteena on paikantaa insinöörijärjestöjen toiminnan muodot ja areenat sekä toiminnan taustalla vaikuttaneet motiivit ja agenda, ja sitä kautta tarkastella mihin insinöörijärjestöt halusivat kansainvälisellä toiminnallaan vaikuttaa. Teknologian poliittinen historia tarjoaa työlle laajemman kontekstin, jonka avulla tarkastelen insinöörijärjestöjen yhteiskunnallista osallistumista kansainvälisen toiminnan näkökulmasta. Kylmän sodan konteksti ja professiotutkimus muodostavat väljästi työn teoreettisen viitekehyksen. Niiden avulla on voitu paikantaa insinöörijärjestöjen toiminnan logiikka ja kansainvälinen toimintaympäristö. Tutkielman metodologinen ote on historiallis-empiirinen analyysi insinöörijärjestöjen toiminnasta. Aineistona on käytetty insinöörijärjestöjen kattavaa arkistoa, joka sisältää kansallisen komitean pöytäkirjat, muistiot, matkaraportit ja seminaarien julkaisut. Lisäksi työssä on hyödynnetty Insinööriuutisten numeroita, jotka on arkistoitu Talentum median arkistoon. Alkuperäislähteiden lisäksi työssä on hyödynnetty aiempaa historiateosta varten tehtyä haastattelumateriaalia sekä insinöörijärjestöjen historioita. Insinööriprofession historiaa on paikannettu myös aiemman tutkimuksen puolelta. Internetin puolelta on hyödynnetty järjestöjen omia www-sivuja sekä kansainvälisten järjestöjen ja yhteisöjen virallisia sähköisiä dokumentteja. Tutkimustulokset paljastavat, että insinöörijärjestöjen kansainvälinen toiminta tähtäsi suomalaisten insinöörien tunnettavuuden lisäämiseen maailmalla. Kontaktien solmiminen ulkomaisten kollegoiden kanssa oli toisen maailmansodan jälkeen tärkeää, jotta järjestöt pääsivät kehittämään ammattikuntaansa kansainvälisellä tasolla. Toiminnan taustalla vaikutti vahva agenda määritellä insinööriyden sisältö ja työtä pätevyyden tunnustamiseksi tehtiin monta vuosikymmentä. Tekniikan ylikansallisen luonteen vuoksi samalla tehtiin töitä vapaamman ammatillisen liikkumisen saavuttamiseksi. Toisaalta insinöörit ottivat myös kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuten ympäristönsuojeluun ja pohtivat tekniikan suhdetta muuhun yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Kylmän sodan perinteinen itä—länsi-tematiikan sijaan on tarkasteltu, miksi insinöörijärjestöt suuntasivat toimintansa selkeämmin länteen. Pohjoismainen yhteistyö ja insinöörikunnan kehittäminen edellä mainituin tavoin selventävät tätä kysymystä parhaiten. Itäisten kollegajärjestöjen toimintalogiikka ei kohdannut suomalaisten insinöörijärjestöjen toimintaa samalla tavalla kuin Länsi-Eurooppaan suuntautunut yhteistyö. Se ei kuitenkaan estänyt yhteyksien ylläpitoa. Tutkielman perusteella voidaan havaita, että insinöörijärjestöt osallistuivat aktiivisesti yhteiskunnan kehittämiseen ja eurooppalaisen integraation edistämiseen. Näin ollen käsitys profession näkymättömyydestä voidaan haastaa ja kysymystä voidaan tarkastella siitä näkökulmasta, miten insinöörit ovat järjestöjensä välityksellä yhteiskunnalliseen kehitykseen osallistuneet – muutenkin kuin vain piiloon jäävän infrastruktuurin kehittäjänä. Insinöörijärjestöjen kansainväliset kontaktit ovat hyvä kohde jatkotutkimukselle niin historiantutkimuksen kuin yhteiskuntatieteiden parissa.