Browsing by Author "Fabritius, Mari"

Tämä tutkimus tarkastelee Meksikossa 19. syyskuuta 1985 tapahtuneen 8,1 Richterin maanjäristyksen aiheuttamia tulkintoja maan lehdistössä ja aiheesta lähivuosina julkaistuissa kronikkateksteissä. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan pääkaupunki Méxicon roolia maanjäristyksessä, sillä maanjäristyksen merkittävimmät tuhot kohdistuivat juuri pääkaupunkiin. Tutkimus tarkastelee, millaisena tapahtuma maanjäristys esitettiin maan julkisessa keskustelussa ja millaisia kertomuksia ja kiistakysymyksiä maanjäristyskirjallisuus tapahtumista tuotti. Maanjäristyksen nähtiin teksteissä aiheuttaneen maahan poliittisen kriisin, joka oirehti kirjallisuudessa voimakkaana hallinnon syyttelynä, uhrien kokemusten välittämisenä sekä loppuvaiheessa konkreettisten poliittisten projektien esittämisenä. Hallinnon epäonnistuessa maanjäristyksen jälkihoidossa tavalliset kansalaiset syöksyivät kaduille pelastustöihin, mutta hallinnon toipuessa tapahtumista se alkoi ottaa menettämäänsä auktoriteettia takaisin vaikeuttaen vapaaehtoisten pelastustöitä. Tutkimuksen näkökulma on poliittisessa vallankäytössä ja kansalaisten asemoitumisessa vallankäyttäjiä kohtaan. Työn pääasiallisena aineistona ovat päivälehdet La Jornada, Excelsior ja El Universal sekä aikakauslehdet Proceso ja Nexos. Lisäksi tarkastellaan maanjäristyksen tuottamia puolifiktiivisiä kronikkatekstejä, joilla on ollut latinalaisamerikkalaisessa kirjallisuudessa merkittävä rooli. Maanjäristyksen aiheuttamaa keskustelua ja tulkintoja tarkastellaan erityisesti kolmen teeman kautta, jotka ovat pelastustöihin liittyvät kysymykset, hätäapuun ja jälleenrakennukseen liittyvät kysymykset sekä korruptioon ja väärinkäytöksiin liittyvät kysymykset. Nämä teemat esiintyivät lehdistössä taajaan ja niiden ympärillä käytiin maanjäristyksen poliittista merkityksenantoa. Työn johtopäätöksenä on, että maanjäristyksen myötä Meksikossa aktivoituivat uudelleen monet vanhat poliittiset kiistankohteet, kuten asuntopula, korruptio, kansalaisten puutteelliset osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet sekä maan autoritäärinen hallintotapa. Maanjäristys nähtiin mahdollisuutena raivata kansalaisille tilaa poliittisella pelikentällä ja saada aikaan yhteiskunnallista muutosta. Konkreettisina poliittisina muutoksina kirjallisuudessa esitettiin pääkaupungin pormestarin valintatavan muutos ja urbaanin keskittymisen vähentäminen. Suurena poliittisena voittona oli naapurusto-organisaatioiden yhdistyminen suureksi Coordinadora Única de Damnificados -järjestöksi, joka onnistui solmimaan yhdessä hallinnon kanssa sopimuksen maanjäristyksen uhrien asuttamisesta toukokuussa 1986. Voitto juontui sekä pienempien naapuristoyhdistysten aiemmista onnistuneista kamppailun kokemuksista, että lehdistön tuesta uhrien asialle. Työn pohjalta voi esittää, että kirjallisuudella oli merkittävä rooli maanjäristyksen uhrien vaatimusten välittäjänä ja erityisesti kronikkatekstit osallistuivat voimakkaasti merkitysten luomiseen maanjäristyksen kontekstissa. Lehdistössä kriittisten tekstien osa oli maan lehdistönvapaustilanteeseen nähden yllättävän suuri, mitä on pidettävä merkittävänä tekijänä maanjäristyksen kontekstissa. Kriittiset tekstit varmistivat osaltaan maanjäristyksen tulkintojen moninaisuuden. Maajäristyksen suureksi kertomukseksi nousi kansalaisten valtaannousun mahdollisuus: organisoituessaan kansalaiset pystyisivät toimimaan hallinnosta itsenäisinä toimijoina. Maanjäristyksessä ääneen pääsy ei kuitenkaan ollut tasapuolista – tarkastelluissa teksteissä 'uhri' -käsitteellä viitattiin useimmiten asuntonsa menettäneeseen henkilöön kuolonuhrin sijaan, ja kotinsa menettäneistä vahvimmin vaatimuksiaan esittivät verrattain hyväosaiset kaupunkilaiset.