Browsing by Author "Fagerholm, Aaron"

Tutkielmassa selvitetään välitystuomion EU-oikeuden mukaisuutta kaupallisessa välimiesmenettelyssä. Euroopan integraation syventyminen on tarkoittanut sitä, että EU-oikeus ja välimiesmenettely ovat päätyneet entistä laajempaan vuorovaikutukseen keskenään. Tällöin on syntynyt myös tarve tarkemmin arvioida välimieslainkäytön asemaa suhteessa Euroopan unioniin. Välimiehet eivät ole jäsenvaltion tuomioistuinlaitokseen kuuluvia orgaaneja, joten niihin ei lähtökohtaisesti sovelleta SEU 4(3) artiklasta ilmenevää vilpittömän yhteistyön periaatetta taikka vilpittömän yhteistyön periaatteesta johdettavia muitakaan EU-oikeuden periaatteita. Välimiehet voivat kuitenkin soveltaa EU-oikeutta, jolloin välimiesmenettelyn ja EU-oikeuden asetelma vaikuttaa ensisilmäyksellä epäsymmetriseltä. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä selvitetään sitä, miten EU-oikeus vaikuttaa välitystuomion pysyvyyteen. Katsotaan, että EU-oikeuden vaikutus välitystuomion pysyvyyteen aktualisoituu käytännössä ainoastaan VML 40.1 §:n 1-kohdan tarkoittaman välityskelpoisuuden ja 2-kohdan tarkoittaman ordre public -perusteen kohdalla. Koska EU-oikeus ei olennaisesti ole tuonut muutosta siihen, mitä Suomessa jo ennestään pidettiin välityskelpoisena, keskitytään välitystuomion pysyvyyteen nimenomaan VML 40.1 §:n 2-kohdan näkökulmasta. VML 40.1 §:n 2-kohdan tarkoittama oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuus on este myös välitystuomion tunnustamiselle ja täytäntöönpanolle. EU-tuomioistuimen C-126/97 Eco Swiss -ratkaisun perusteella on selvää, että EU-oikeus on osa sitä normistoa, joka jäsenvaltion tuomioistuimen tulee ottaa huomioon oikeusjärjestyksen perusteita arvioidessaan. Näin ollen ristiriita EU:n oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa aiheuttaa sen, että välitystuomio on mitätön eikä sitä voida myöskään tunnustaa tai panna täytäntöön. Sen sijaan mikä tahansa EU-oikeuden vastaisuus ei kuitenkaan vaikuta välitystuomion pysyvyyteen taikka tunnustamiseen. Toisena tutkimuskysymyksenä selvitetään sitä, miten EU-oikeuden vaikutus tulee huomioitavaksi välimiesmenettelyn kuluessa. Ensinnäkin katsotaan, ettei välimiehiä velvoita SEU 4(3) vilpittömän yhteistyön periaate, jolloin välimiehelle ei voida johtaa velvollisuutta EU-oikeuden soveltamiseen suoraan unionin oikeuden tasolta. Välimiehellä on kuitenkin velvollisuus VML 31 §:n nojalla ratkaista asia lain mukaan silloinkin, kun välimiesmenettelyssä sovellettavaksi säännökseksi on valittu EU-oikeuden alaan kuuluva säännös. Tällöin välimiehen tulee ratkaisutoiminnassaan ottaa myös EU-oikeuden perusvaikutustavat ja tulkintaperiaatteet huomioon. Toisaalta katsotaan, että vaikka välimies epäonnistuisikin EU-oikeuden soveltamisessa, ei tämä lähtökohtaisesti vaikuta välitystuomion pysyvyyteen tai täytäntöönpanoon, ellei EU-oikeuden vastaisuus ylety EU:n oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuuden tasolle. Kun välimiehellä on kuitenkin velvollisuus saada aikaan pätevä, täytäntöönpanokelpoinen välitystuomio, tulee välimiehen pitää huolta siitä, että välitystuomio ei muodostu EU:n oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mikäli välitystuomio voi tulla tuomioistuinkontrollin kohteeksi unionin alueella, tulee välimiehen ottaa EU:n oikeusjärjestyksen perusteet riittävällä tavalla huomioon riippumatta siitä, mitä sovellettavasta laista on muutoin sovittu. Kolmantena tutkimuskysymyksenä selvitetään sitä, miten välitystuomion EU-oikeuden mukaisuus varmistetaan välimiesmenettelylain mukaisessa menettelyssä. Unioni on lähtökohtaisesti jättänyt jäsenvaltioille prosessiautonomian, jolloin myös välitystuomion EU-oikeuden mukaisuuden selvittämisessä noudatetaan kotimaisen välimiesmenettelylain menettelyä. Prosessuaalisesta autonomiasta huolimatta yleisen tuomioistuimen on välitystuomioiden kontrollissa noudatettava EU-oikeuden tehokkuusperiaatetta sekä erityisesti vastaavuusperiaatetta, jonka mukaan EU-oikeudellisten velvoitteiden täytäntöönpanossa on käytettävä yhtä tehokkaita keinoja kuin kansallisten velvoitteiden täytäntöönpanossa. Katson, että tässä yhteydessä on tarpeen erottaa toisistaan välitystuomion tuomioistuinkontrollin ulottuvuus ja tuomioistuinkontrollin taso. Ensimmäisen osalta totean, että EU:n oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuuden selvittämisen nimissä on voitava poikkeustapauksessa joustaa välitystuomioiden uudelleentutkinnan kiellosta. Tuomioistuinkontrollin tason osalta katson, että EU:n oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvien normien alaa on tulkittu, ja niitä myös tulee tulkita, suppeasti. EU:n oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuuteen tulee kuitenkin suhtautua pidättyvästi. Katsonkin, että välitystuomioiden pysyvyyttä tulisi arvioida nimenomaan sen mukaan, loukkaako välitystuomio EU:n oikeusjärjestyksen perusteita. Tällaista loukkausta ei lähtökohtaisesti milloinkaan voida hyväksyä.