Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Ferm, Tomi"

Sort by: Order: Results:

  • Ferm, Tomi (2020)
    Tarkastelen Athananasios Aleksandrialaisen käsitystä enkelien luonnosta ja olemuksesta. Tutkielmani päälähteitä ovat Athanasioksen teologisesti merkittävimpiin teoksiin kuuluvat: Oratio contra gentes, Oratio de incarnatione Verbi, Orationes Contra Arianos iii, De decretis Nicaenae synodi, Epistula ad episcopos Aegypti, Epistulae iv ad Serapionem, De synodis Arimini in Italia et Seleuciae in Isauria ja Epistula ad Epictetum. Teokset käsittelevät mm. luomisen teologiaa, kolminaisuusoppia ja soteriologiaa. Enkeleiden tarkastelu tässä kontekstissa tuo ontologisen näkökulman Athanasioksen angelologiaan, jota on aiemmin tutkittu pääasiassa Vita Antonin kautta asketismin näkökulmasta. Tutkielmani on kaksivaiheinen. Selvitän ensin, mitkä piirteet koskevat kaikkea luotua erotuksena Jumalasta ja miten kyseiset piirteet ilmenevät enkeleillä. Toisessa osiossa selvitän, mitkä piirteet erottavat enkelit muista luoduista ja tekevät niistä erityisiä. Olennaisimpana vertailukohtana on ihminen. Metodina tutkielmassani on systemaattinen analyysi, joka koostuu käsite-, väitelause- ja argumentaatioanalyysista. Lisäksi olen sijoittanut analyysin tulokset aikakauden filosofian ja kristillisen angelologian sekä athanasiostutkimuksen kontekstiin syventäen samalla analyysia. Enkeleitä yhdistää muihin luotuihin ajallisuus, muuttuvaisuus, runsaus, monimuotoisuus, sijainnillisuus ja täydellinen riippuvaisuus osallisuudesta Jumalaan. Nämä erottavat luotuja Jumalasta. Athanasioksen mukaan kaiken luodun on myös oltava ruumiillista pysyäkseen yksilöllisenä ja olemassa. Ruumis mahdollistaa vuorovaikutuksen muiden luotujen kanssa, kun taas Jumala ruumiittomana on vaikutuksista vapaa. Näin ollen enkeleidenkin on oltava ruumiillisia. Yhdistin enkelien ruumiin ihmissielun ruumiillisuuteen ilman näkyvää ruumista. Huomioin myös, että enkelit on ihmisten tapaan luotu Kuvan mukaan järjellisiksi. Athanasioksen mukaan tällainen elämä on ensisijaisesti enkelielämää, joten ominaisuudet, jotka kuuluvat kuvanmukaisuuden takia ihmissielulle, kuuluvat myös enkeleille. Keskeisin ero ihmisiin on ruumiin erilaisuus. Enkeli kykenee liikkumaan vapaammin, ottamaan erilaisia hahmoja ja kytkeytymään erilaisiin kappaleisiin. Enkelit ovat myös ihmistä vahvempia ja tiedollisesti kykenevämpiä. Keskeinen huomio on myös se, että eri enkeliluokat ovat Athanasioksen mukaan eri lajeja ja ne on alussa luotu sellaisiksi, kuin ne ovat. Tämä on vastakkainen näkemys Origeneelle, jonka mukaan enkeliluokat syntyvät kosmisen lankeemuksen perusteella. Lopuksi huomioin, että lankeamattomilla enkeleillä säilyy vastaavanlainen jumalalliseksi tekevä suhde Jumalaan, kuin ihmisilläkin olisi ollut ilman lankeemusta, ja tämä tekee enkeleistä jumalia Jumalan armosta.
  • Ferm, Tomi (2023)
    Tutkielmassa selvitetään mitä daimoniset sielut Prokloksen mukaan ovat ja mikä rooli niillä on hänen oppijärjestelmässään neljän tutkimuskysymyksen kautta: Mitä daimoniset sielut Prokloksen mukaan ovat? Mitkä ovat daimonisten sielujen tehtävät? Mikä merkitys daimonisilla sieluilla ihmisten uskonnollisfilosofiselle toiminnalle? Mitä tarkoittaa daimonisten sielujen kolmijako enkeleihin, daimoneihin ja heeroksiin? Tutkielman päälähteinä ovat Prokloksen Institutio theologica ja Kratyloksen kommentaari ja metodina käsite-, väitelause ja argumentaatioanalyysi. Analyysin tulokset on sijoitettu proklos-tutkimuksen kenttään sekä Prokloksen teologisen ja teurgisen ajattelun kontekstiin. Daimoniset sielut ovat Prokloksen mukaan jumalallisten sielujen ja ihmissielujen välissä oleva välittävä sielujen ryhmä, joka on pysyvästi jumalten yhteydessä ja välittää jumalallista vaikutusta sekä ihmisille että laajemmin kosmokseen. Heidän tehtävänsä määräytyvät heitä johtavan jumalan mukaan. Ihmissielut ovat jatkuvasti daimonisen vaikutuksen piirissä eivätkä kykene korkeaan filosofiseen ja teurgiseen toimintaan ilman niitä. Daimoniset sielut jakautuvat kolmeen ryhmään enkeleihin, daimoneihin ja heeroksiin heijastellen Prokloksen ajattelun laajempaa triadista rakennetta, joka toistuu kaikilla todellisuuden tasoilla. Hesiodoksen sukupolviteorian tulkitsemiseksi Proklos tarvitsee myös neljännen ryhmän, joka yhdistyy nymfeihin. Ryhmittely ja ryhmien rajat ovat häilyviä ja siksi on sekä daimonisia että inhimillisiä heeroksia, joista ensimmäiset ovat heeroksia olemuksellisesti ja toiset analogisesti.